sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Syksyisiä päiviä ja talven odotusta

 

Syyskuun tekosia seuraillaan taas täällä Perämeren rannalla. Eilen pohjoistuuli oli puhaltanut meiltä meren pois, ylhäällä oleva pieni kuva uimarannalta sen todistaa. 

Tänään vesi oli palannut lähes kokonaan takaisin ja meri oli ihanan "pläkkityyni". Eilispäivän myrsky oli ja meni.

Ja mistä tietää, että syksy tulee ja sen perään saapuu talvi 🤔

 

Minulle ennusmerkit syksyn tulosta ovat oudon kummallisesti laatikoista esiin pyrkivät villalangat. Islantilainen LettLopi rynnii heti keulille. Viime talvena se pääsikin kolmeen puseroon. Lankatilausta olenkin tässä jo suunnittelemassa, kunhan saan väritoiveet puseroita kaipaavilta. Ja sitten pääsevät taas pyöröpuikot töihin. Kesä on mennytkin lähes ilman käsitöitä, muutaman sytomyssyn olen puuvillalangoista neulonut. Päivät ovat kuluneet kirjojen kanssa seurustellessa 📚 

Kirjamuuri on nyt myös Instagramissa @kirjamuuri 

 

Mukavaa syksyisen päivän jatkoa  🍂

toivottaa Aila-Riitta

lauantai 28. elokuuta 2021

Suomen luonnon päivä


Suomen luonnon päivää vietin tänään tällaisen polun varrella. Mustikkametsään kävi minun tieni, kuten parina edellisenäkin päivänä. Vielä löytyi kuusien alta isoja "mustikanmöllyköitä", joita pari kylmää yötä ei ollut palelluttanut. Puolukat saivat jäädä vielä punertumaan, minä kun poimin marjani puolukkasurvosta varten ja siihen eivät raakileet kelpaa.

Eilisellä mustikkaretkelläni sain seurata kurkien muuttomatkalle lähtöä. Oli vähän hakusessa, kuka sitä auraa johtaa. Pitkän aikaa pyörivät taivaalla, ennen kuin saivat valittua johtajan. 

 

Läheisen suon karpalot (kurkimarjat) saivat jäädä kypsymään ja odottamaan kevättä ja kurkien takaisinpaluuta. Perimätiedon mukaan kurki (Grus grus), onnen lintu, tuo keväällä mukanaan valon ja lämmön ja herättää luonnon henkiin. Muinaisessa Egyptissä kurkea pidettiin auringon lintuna.  

 Pihlajanmarjat värittivät maisemaa, vaikkakin pihlajia ei tuossa metsässä paljon olekaan. No, joitakin kuitenkin näkyi kuusten ja mäntyjen joukossa. Ja muutama sienikin oli intoutunut nousemaan  maasta sateen jälkeen.

Mukavan aurinkoisen päivän vietin syksyisessä luonnossa  ja nautin raittiista ulkoilmasta. Kotiinviemisinä tänään oli pari litraa käsinpoimittuja mustikoita, joista aion tulevan talven aikana nauttia. Syön sellaisenaan, kaurapuuron seassa, keitän soppaa, smoothiessa 😋

Ja huomenna aion mennä takaisin tuon samaisen polun varteen. Kyllä sieltä vielä jokunen hallalta piiloutunut mustikka löytyy.

Ai niin, ensin päivälenkille hyvässä, tutussa seurassa ja sen jälkeen mustikkametsään. Näinhän se meni 😊


Myöhäisiltaa toivottaa Aila-Riitta


maanantai 2. elokuuta 2021

Taulakääpä


Koivunoksaan korkealle teki taulakääpä pesän 😊


Marjaretkellä törmäsin tällaiseen luonnon ihmeelliseen yhteiseloon. Kumpi oli ensin, oksa vai kääpä? 

Minun vähäisen "kääpätuntemukseni" mukaan tämä yksilö mahtaa olla taulakääpä 🤔

Ja sitten minä (totta kai) aloin syventämään tietojani käävän  elämästä.

Taulakääpä on lehtipuiden lahottajasieni, etenkin koivujen, josta tämäkin kuva on hyvä esimerkki. 

Ristikkoja ratkoneena tiesin kyllä, että taula liittyy sytytykseen ja taulakäävästähän saadaan sytykettä. Oppimani uuden tiedon mukaan, saamelaiset käyttivät muinoin taulakääpää taulaamishoitoihin, jossa käävän kytevää tuhkaa annettiin putoilla iholle, ja sillä oli parantava vaikutus.

Tiedon mukaan yli 5000 vuoden takaa on löytynyt taulakääpää. Alppien jäätiköltä löytyneeltä muumioituneelta Jäämies Ötziltä on löytynyt tulentekovarusteissaan  taulakääpää. Toisen teorian mukaan kääpää olisi ollut hänellä mukana lääkintäsienenä. Entisinä aikoina taulakäävän maltoa käytettiin verenvuodon tyrehdyttämiseen.


Luonnon parantava voima 🙂

Näitä C-vitamiinipitoisia vadelmia sain tältä luontoretkeltä kotiinviemiseksi. Meillä näitä kutsutaan vaaraimiksi.

 

Päivänjatkoja 

toivottaa Aila-Riitta

perjantai 2. heinäkuuta 2021

Maariankämmekän paluu

 

 Maariankämmekkä kuuluu orkidea-lajeihin, uhanalainen, määritelty silmälläpidettäväksi. Ja silmällä olen taatusti tätä yksilöä pitänyt. No, nimeä en vielä ole sille antanut 😉 Viime kesänä sen seuraksi ilmestyi kaveri, ja nyt huomasin, että kolmas pieni alku oli niiden vierellä.

Alkukesästä asti olen odottanut tämän yksilön paluuta. Suomessa laji on yleinen ja sanotaan, että Pohjois-Suomessa tavattavat yksilöt ovat pienempiä kuin Etelä-Suomessa. Tämä yksilö on kyllä toista mieltä ja niin olen minäkin.

 

Lenkkipolkuni varrella tai oikeammin kylätien pientareella tämä kaunotar on elellyt useamman vuoden. Ilmestyy kuin varkain tuohon sammaleisen kosteaan ojan pohjaan, mutta eipä tiedä, että seurannassa on 🙂

Orkidea-lajikkeeksi tämän maariankämmekän kyllä tunnistaa yksittäisistä kukista, ovat ne niin kauniita. 

Joka kerta noiden ohi astellessani, toivon että ne saisivat kukkia paikallaan tuossa sammalmättäällä, eikä kenenkään maljakossa.

 

 

Lämmintä kesäiltaa 

t. Aila-Riitta

torstai 24. kesäkuuta 2021

Juhannus

 

 

Huomenna on keskikesän juhla, juhannusaatto. Jussinpäivää juhlittiin jo tänään. Mitään helteistä juhannusta nuo ennustukset eivät luvanneet, ainakaan tänne Perämeren pohjukkaan.

No, se otetaan, mikä annetaan ja kuitenkin keskiyön aurinkoa odotellaan 🌞 Jospa se huomenna sitten näkyisi.

 

 

Muutama sytomyssykin on valmistunut. Sukkapuikkorintamalla ei ole tapahtunut mitään, syksymmällä taas villalangat pääsevät puikoille. 

Nyt kuvaan pääsee osa minun tämän kesän terassikukistani. Äitienpäiväksi saamani orvokki on innostunut puskemaan kukkia ihan purkin täydeltä. Harmi, ettei kuvaan saanut tallennettua noiden kukkien ihanan samettista pintaa.

Hyvää juhannusta

t. Aila-Riitta

 

perjantai 11. kesäkuuta 2021

Kesän kaunis luonto

 

 

Puna-ailakki, metsäkurjenpolvi ja kullero, nämä meidän luontokukat ovat nyt kauneimmillaan. Kaikki nuo, joita normaalisti kerätään juhannuskimppuihin, ainakin täällä Perämeren rannalla. 

Ja vielä tuomikin. Juhannuksen viettoon on vielä kaksi viikkoa aikaa. 




No, nautitaan nyt näiden kauniista värikkyydestä ja katsellaan, mitä muuta lämpimät kesäpäivät tuovat tullessaan.

Niin kuin tällaisen vastaantulijan. Aamupäivälenkillä ollessani hän tuli vastaan, räkätinpoikanen.

Aikamme katselimme toisiamme ja sitten hän kipitti metsään ja minä jatkoin hiekkatietä pitkin meren rantaan.

Aurinkoista päivänjatkoa

t. Aila-Riitta

maanantai 31. toukokuuta 2021

Sytomyssyt ja orkideat

 

 

Muutaman sytomyssyn olen saanut taas neulottua, samalla helpolla mallilla. Ja lisää on tulossa. Puuvillalangoista nuo tikuttelin.

Ja oli ihan pakko laittaa kuvia noista minun orkideoistani. Täällä pysyvät mukavasti kuvat tallessa. Valkean orkidean sain viime kesänä ja nyt se innostui puskemaan toistakymmentä nuppua, ensimmäinen kukka aukesi eilen.

 

Lilan orkidean sain äitienpäivänä  🌸 Siinä on kolmessa varressa yhteensä parikymmentä kukkaa.

Viime talvena minulla oli enimmillään kolmetoista orkideaa, mutta jouduin hävittämään ne kaikki. Pääsi livahtamaan villakilpikirva-ötökkä minun "orkideatarhaani". Olis pitänyt jättää se kolmastoista orkidea ostamatta, kun kaupantekijäisinä sain tuon ötökän. Ja sehän levisi vauhdilla muihin orkideoihini, vaikka yritin kaikin mahdollisin myrkyin sitä ja sen kavereita tainnuttaa. Mutta olivat sitkaampia kuin minä, mulla "paloi päreet" ensin 😡

No, opinpahan ettei kannata ahnehtia liikaa, vähempikin riittää ja pienestäkin voi iloita 🙂

Mukavaa alkanutta viikkoa t. Aila-Riitta