Unikkoja neuleessa

 

Pitihän se minunkin aloittaa tämä suosittu Unikkoneule, niin paljon sitä on "hehkutettu". Malli on @kaksosflikat- sivustolta. Lankana tässä neulomassani S/M- kokoisessa neuleessa on tuo heidän ohjeessa käytetty Drops Air, joka onkin aivan ihanan höyhenenkeveä ja ilmava lanka. Aiemmin olen neulonut huiveja tästä Dropsin langasta.

Tässä kuvassa on valmistumassa ensimmäinen hiha. Toisen hihan ajattelin tehdä peilikuvana, kuten ohjeessakin mainittiin. 

Kaksosflikkojen ohje on erittäin selkeä ja helposti ymmärrettävä, kiitos siitä 🙂

Jännää oli seurata, saanko tarpeeksi tasaista pintaa aikaiseksi tällä minulle aiemmin tuntemattomalla tikapuutekniikalla. Ensimmäinen haaste neuleen aloituksessa oli ottaa haltuun nämä tikapuut 🤔 

Monta vuosikymmentä kestäneellä "neuleurallani" näitä tikapuita ei ole, ihme kyllä, vastaani tullut. Intarsianeuleita olen kylläkin paljon tehnyt, muistaakseni ensimmäisiä jo 1980-luvulla. Aluksi mietin, että tähänkin malliin olisin voinut intarsiatekniikkaa käyttää. Lankaa olisi mennyt paljon vähemmän, mutta toisaalta lankojen päättely olisi ollut työlästä. Siis unohdin sen tekniikan ja opettelin uuden, joka, ihme kyllä, "tarttui päähäni" hyvin pian 🤗 

 

Huhtikuun räntäsateisen aamupäivän muuttuessa lumisateiseksi iltapäiväksi on todella hyvä syy unohtaa jokapäiväinen kävelylenkki ja uppoutua lankakerien maailmaan. No, kävelylenkin aika taitaa kyllä tulla myöhemmin iltapäivällä, jos tuo lumisade lakkaa ❄️

Nyt kuitenkin  on päiväkahvin aika ja sen jälkeen minun lauantaipäiväni jatkuu tikapuiden parissa.

 

Mukavaa viikonloppua toivottaa Aila-Riitta.

Näenkö mä unta

Enna n. 18 v.

Äitini Ennan syntymästä on tänään 9. päivänä helmikuuta kulunut 113 vuotta ja hänen kuolemastaan jo 28 vuotta. Kuinka onnekkaita me sisarukset voimme olla, kun meillä on muistoina äitimme muistelmat ja tarinat.

❤️ Sinä elät niin kauan kuin sinut muistetaan.

Äitini oli eläissään ahkera pöytälaatikko-runoilija/kirjoittaja.  Tässä yksi äitini runo, jonka hän kirjoitti 80 vuoden ikäisenä odotellessaan kevättä ja kesää, runsaslumisen talven jälkeen.

 

 

Äitini Enna kirjoitti tämän runon 23.huhtikuuta 1989.  

 

Näenkö mä unta, vaan olisko tuo lunta.

Kun viikon päästä on Vappu, lakaista täytyy rappu.

En näe unta, ulkona on paljon lunta.

On talvi ollut erilainen, leuto ja lauhanlainen.

Mutta lunta on tullut, on kolattu kuin hullut.

On tullu kasoja suuria, aivan kuin Kiinan muuria.

Nyt täytyy tämä lopettaa, alkaa Juhannusta odottaa.

Josko lumi ois silloin pois, ja kaunis ilma ois.

Oisko hiirenkorvat puissa, paljaissa nuissa.

 

 *****

 Olen tallentanut hänen runojaan ja muistelmiaan kirjablogiini

https://kirjamuuri.blogspot.com

 

Syksyisiä päiviä ja talven odotusta

 

Syyskuun tekosia seuraillaan taas täällä Perämeren rannalla. Eilen pohjoistuuli oli puhaltanut meiltä meren pois, ylhäällä oleva pieni kuva uimarannalta sen todistaa. 

Tänään vesi oli palannut lähes kokonaan takaisin ja meri oli ihanan "pläkkityyni". Eilispäivän myrsky oli ja meni.

Ja mistä tietää, että syksy tulee ja sen perään saapuu talvi 🤔

 

Minulle ennusmerkit syksyn tulosta ovat oudon kummallisesti laatikoista esiin pyrkivät villalangat. Islantilainen LettLopi rynnii heti keulille. Viime talvena se pääsikin kolmeen puseroon. Lankatilausta olenkin tässä jo suunnittelemassa, kunhan saan väritoiveet puseroita kaipaavilta. Ja sitten pääsevät taas pyöröpuikot töihin. Kesä on mennytkin lähes ilman käsitöitä, muutaman sytomyssyn olen puuvillalangoista neulonut. Päivät ovat kuluneet kirjojen kanssa seurustellessa 📚 

Kirjamuuri on nyt myös Instagramissa @kirjamuuri 

 

Mukavaa syksyisen päivän jatkoa  🍂

toivottaa Aila-Riitta

Suomen luonnon päivä

Suomen luonnon päivää vietin tänään tällaisen polun varrella. Mustikkametsään kävi minun tieni, kuten parina edellisenäkin päivänä. Vielä löytyi kuusien alta isoja "mustikanmöllyköitä", joita pari kylmää yötä ei ollut palelluttanut. Puolukat saivat jäädä vielä punertumaan, minä kun poimin marjani puolukkasurvosta varten ja siihen eivät raakileet kelpaa.

Eilisellä mustikkaretkelläni sain seurata kurkien muuttomatkalle lähtöä. Oli vähän hakusessa, kuka sitä auraa johtaa. Pitkän aikaa pyörivät taivaalla, ennen kuin saivat valittua johtajan. 

 

Läheisen suon karpalot (kurkimarjat) saivat jäädä kypsymään ja odottamaan kevättä ja kurkien takaisinpaluuta. Perimätiedon mukaan kurki (Grus grus), onnen lintu, tuo keväällä mukanaan valon ja lämmön ja herättää luonnon henkiin. Muinaisessa Egyptissä kurkea pidettiin auringon lintuna.  

 Pihlajanmarjat värittivät maisemaa, vaikkakin pihlajia ei tuossa metsässä paljon olekaan. No, joitakin kuitenkin näkyi kuusten ja mäntyjen joukossa. Ja muutama sienikin oli intoutunut nousemaan  maasta sateen jälkeen.

Mukavan aurinkoisen päivän vietin syksyisessä luonnossa  ja nautin raittiista ulkoilmasta. Kotiinviemisinä tänään oli pari litraa käsinpoimittuja mustikoita, joista aion tulevan talven aikana nauttia. Syön sellaisenaan, kaurapuuron seassa, keitän soppaa, smoothiessa 😋

Ja huomenna aion mennä takaisin tuon samaisen polun varteen. Kyllä sieltä vielä jokunen hallalta piiloutunut mustikka löytyy.

Ai niin, ensin päivälenkille hyvässä, tutussa seurassa ja sen jälkeen mustikkametsään. Näinhän se meni 😊

Myöhäisiltaa toivottaa Aila-Riitta

Taulakääpä

Koivunoksaan korkealle teki taulakääpä pesän 😊

Marjaretkellä törmäsin tällaiseen luonnon ihmeelliseen yhteiseloon. Kumpi oli ensin, oksa vai kääpä? 

Minun vähäisen "kääpätuntemukseni" mukaan tämä yksilö mahtaa olla taulakääpä 🤔

Ja sitten minä (totta kai) aloin syventämään tietojani käävän  elämästä.

Taulakääpä on lehtipuiden lahottajasieni, etenkin koivujen, josta tämäkin kuva on hyvä esimerkki. 

Ristikkoja ratkoneena tiesin kyllä, että taula liittyy sytytykseen ja taulakäävästähän saadaan sytykettä. Oppimani uuden tiedon mukaan, saamelaiset käyttivät muinoin taulakääpää taulaamishoitoihin, jossa käävän kytevää tuhkaa annettiin putoilla iholle, ja sillä oli parantava vaikutus.

Tiedon mukaan yli 5000 vuoden takaa on löytynyt taulakääpää. Alppien jäätiköltä löytyneeltä muumioituneelta Jäämies Ötziltä on löytynyt tulentekovarusteissaan  taulakääpää. Toisen teorian mukaan kääpää olisi ollut hänellä mukana lääkintäsienenä. Entisinä aikoina taulakäävän maltoa käytettiin verenvuodon tyrehdyttämiseen.

Luonnon parantava voima 🙂

Näitä C-vitamiinipitoisia vadelmia sain tältä luontoretkeltä kotiinviemiseksi. Meillä näitä kutsutaan vaaraimiksi.

 

Päivänjatkoja 

toivottaa Aila-Riitta

Maariankämmekän paluu

 

 Maariankämmekkä kuuluu orkidea-lajeihin, uhanalainen, määritelty silmälläpidettäväksi. Ja silmällä olen taatusti tätä yksilöä pitänyt. No, nimeä en vielä ole sille antanut 😉 Viime kesänä sen seuraksi ilmestyi kaveri, ja nyt huomasin, että kolmas pieni alku oli niiden vierellä.

Alkukesästä asti olen odottanut tämän yksilön paluuta. Suomessa laji on yleinen ja sanotaan, että Pohjois-Suomessa tavattavat yksilöt ovat pienempiä kuin Etelä-Suomessa. Tämä yksilö on kyllä toista mieltä ja niin olen minäkin.

 

Lenkkipolkuni varrella tai oikeammin kylätien pientareella tämä kaunotar on elellyt useamman vuoden. Ilmestyy kuin varkain tuohon sammaleisen kosteaan ojan pohjaan, mutta eipä tiedä, että seurannassa on 🙂

Orkidea-lajikkeeksi tämän maariankämmekän kyllä tunnistaa yksittäisistä kukista, ovat ne niin kauniita. 

Joka kerta noiden ohi astellessani, toivon että ne saisivat kukkia paikallaan tuossa sammalmättäällä, eikä kenenkään maljakossa.

 

 

Lämmintä kesäiltaa 

t. Aila-Riitta

Juhannus

 

 

Huomenna on keskikesän juhla, juhannusaatto. Jussinpäivää juhlittiin jo tänään. Mitään helteistä juhannusta nuo ennustukset eivät luvanneet, ainakaan tänne Perämeren pohjukkaan.

No, se otetaan, mikä annetaan ja kuitenkin keskiyön aurinkoa odotellaan 🌞 Jospa se huomenna sitten näkyisi.

 

 

Muutama sytomyssykin on valmistunut. Sukkapuikkorintamalla ei ole tapahtunut mitään, syksymmällä taas villalangat pääsevät puikoille. 

Nyt kuvaan pääsee osa minun tämän kesän terassikukistani. Äitienpäiväksi saamani orvokki on innostunut puskemaan kukkia ihan purkin täydeltä. Harmi, ettei kuvaan saanut tallennettua noiden kukkien ihanan samettista pintaa.

Hyvää juhannusta

t. Aila-Riitta