sunnuntai 19. toukokuuta 2024

Kaatuneitten muistopäivä 2024

 

 

Tänään vietämme kaatuneitten muistopäivää ja kiitollisina muistamme taas kaikkia heitä, jotka uhrasivat henkensä, jotta me saamme nyt elää vapaassa maassa 🇫🇮

Edesmennyt äitini menetti talvisodassa kaksi veljeään, enomme Leon ja Veikon. Äidille oli erittäin tärkeää, kaikkina elämänsä vuosina kunnioittaa sankarivainajina kaatuneiden veljiensä muistoa viemällä sinivalkoiset kukat heidän haudoilleen. Ja tämän perinteen vaaliminen on muodostunut tärkeäksi myös minulle ja sisarilleni. 

Tänäkin sunnuntaina nämä sinivalkoiset kukat muistuttavat meitä heidän uhrauksistaan ❤️


maanantai 27. marraskuuta 2023

Pakkaspäivän puuhia

 


 

Nyt on jo toinen "pirttipäivä" peräkkäin. Talvikelit ovat taas edessä, nytkin mittarissa - 17 pakkas-astetta. Jokapäiväinen kävelylenkki meren rannalle jäi tänäänkin tekemättä, kun pakkasherra oli jo ulko-ovella vastassa. Ja siihen päälle kylmä tuuli, niin parempi pysyä sisätiloissa.

No, ei "hätiä mitiä", puuhaa riittää pirtissäkin. Ja tämänlainen puuhastelu onkin minulle mieleen. Mikä sen parempaa, kun uppoutuminen hyvään kirjaan ja väliin muutama puikollinen junasukkaa. 

 

Minun päivittäisiin rutiineihin kuuluukin päiväkävelylenkin lisäksi lukutunti. Joskus tunti vierähtää melko pitkäksi, jos sattuu kiinnostava kirja käsiin. Historian tositapahtumiin perustuva Lisa Wingaten Kadonneiden rakkaiden kirja oli yksi niistä monista. Nyt onkin kirjablogeissa menossa marraskuunlukuhaaste, jossa luetaan ainakin 30 sivua päivittäin 📘 Ja tottahan siihen minunkin piti osallistua.

Toivottavasti jo huomenna tarkenee kävelylenkillekin ❄️

 

lauantai 18. marraskuuta 2023

Junasukkia ja pipareita

 

 

Pitkän tauon jälkeen sain vihdoin aikaiseksi päivittää tätä neuleblogianikin. Sukkapuikot pysyvät vielä näpeissäni ja tässä viimeisimpiä neulomuksia. Nämä junasukat olen neulonut Novitan Nallelangasta pikkuisia varpaita lämmittämään. Alhaalla oikealla olevat kirjavat sukat ovat merinovillaiset, jokin italialainen lanka taisi olla. 

Näitä junasukkia on mukava tehdä. Helpolla ohjeella sukkaparin saa äkkiä valmiiksi 💜

 

 

 

Jämälankoja olen myös saanut kulutettua muutamiin aikuisten sukkiin. Tässä yhdet polvipituiset, 38 numeroiseen jalkaan. Työläin ja tympein homma näissä sukissa on lankojen päättely. Useasti päättelyä vaille valmiita sukkia on vino pino odottamassa sitä kauan kaivattua "päättelyinspistä".

 

 

 

Nuorin sisareni pyysi minut kanssaan jouluntuoksuiseen puuhaan, ja niinpä pitkästä aikaa pidin kaulinta kädessäni. Pipareita valmistuikin melkoinen läjä. Suurimman työn kyllä oli siskoni tehnyt jo ennakkoon; taikinan edellisenä iltana ja melkein koko taikinan hän oli jo ennättänyt leipoa ja suurimman osan paistaakin, ennen kuin ennätin touhuun mukaan. Kylläpä maistuivatkin hyvältä päiväkahvin kanssa 😋 Ja ison rasiallisen sain kotiin vietäväksi. Vaikein osuus minulle on se, kun nämä herkut pitäis säästää jouluksi. Huh ja huh, taitaa olla minulle herkkup........ mahdoton tehtävä 😟

Nähtäväksi jää 😍


lauantai 9. huhtikuuta 2022

Unikkoja neuleessa

 

Pitihän se minunkin aloittaa tämä suosittu Unikkoneule, niin paljon sitä on "hehkutettu". Malli on @kaksosflikat- sivustolta. Lankana tässä neulomassani S/M- kokoisessa neuleessa on tuo heidän ohjeessa käytetty Drops Air, joka onkin aivan ihanan höyhenenkeveä ja ilmava lanka. Aiemmin olen neulonut huiveja tästä Dropsin langasta.

Tässä kuvassa on valmistumassa ensimmäinen hiha. Toisen hihan ajattelin tehdä peilikuvana, kuten ohjeessakin mainittiin. 

Kaksosflikkojen ohje on erittäin selkeä ja helposti ymmärrettävä, kiitos siitä 🙂


Jännää oli seurata, saanko tarpeeksi tasaista pintaa aikaiseksi tällä minulle aiemmin tuntemattomalla tikapuutekniikalla. Ensimmäinen haaste neuleen aloituksessa oli ottaa haltuun nämä tikapuut 🤔 

Monta vuosikymmentä kestäneellä "neuleurallani" näitä tikapuita ei ole, ihme kyllä, vastaani tullut. Intarsianeuleita olen kylläkin paljon tehnyt, muistaakseni ensimmäisiä jo 1980-luvulla. Aluksi mietin, että tähänkin malliin olisin voinut intarsiatekniikkaa käyttää. Lankaa olisi mennyt paljon vähemmän, mutta toisaalta lankojen päättely olisi ollut työlästä. Siis unohdin sen tekniikan ja opettelin uuden, joka, ihme kyllä, "tarttui päähäni" hyvin pian 🤗 

 

Huhtikuun räntäsateisen aamupäivän muuttuessa lumisateiseksi iltapäiväksi on todella hyvä syy unohtaa jokapäiväinen kävelylenkki ja uppoutua lankakerien maailmaan. No, kävelylenkin aika taitaa kyllä tulla myöhemmin iltapäivällä, jos tuo lumisade lakkaa ❄️

Nyt kuitenkin  on päiväkahvin aika ja sen jälkeen minun lauantaipäiväni jatkuu tikapuiden parissa.

 

Mukavaa viikonloppua toivottaa Aila-Riitta.

keskiviikko 9. helmikuuta 2022

Näenkö mä unta

Enna n. 18 v.


Äitini Ennan syntymästä on tänään 9. päivänä helmikuuta kulunut 113 vuotta ja hänen kuolemastaan jo 28 vuotta. Kuinka onnekkaita me sisarukset voimme olla, kun meillä on muistoina äitimme muistelmat ja tarinat.

❤️ Sinä elät niin kauan kuin sinut muistetaan.

Äitini oli eläissään ahkera pöytälaatikko-runoilija/kirjoittaja.  Tässä yksi äitini runo, jonka hän kirjoitti 80 vuoden ikäisenä odotellessaan kevättä ja kesää, runsaslumisen talven jälkeen.

 

 

Äitini Enna kirjoitti tämän runon 23.huhtikuuta 1989.  



 

Näenkö mä unta, vaan olisko tuo lunta.

Kun viikon päästä on Vappu, lakaista täytyy rappu.

En näe unta, ulkona on paljon lunta.

On talvi ollut erilainen, leuto ja lauhanlainen.

Mutta lunta on tullut, on kolattu kuin hullut.

On tullu kasoja suuria, aivan kuin Kiinan muuria.

Nyt täytyy tämä lopettaa, alkaa Juhannusta odottaa.

Josko lumi ois silloin pois, ja kaunis ilma ois.

Oisko hiirenkorvat puissa, paljaissa nuissa.

 

 *****

 Olen tallentanut hänen runojaan ja muistelmiaan kirjablogiini

https://kirjamuuri.blogspot.com

 

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Syksyisiä päiviä ja talven odotusta

 

Syyskuun tekosia seuraillaan taas täällä Perämeren rannalla. Eilen pohjoistuuli oli puhaltanut meiltä meren pois, ylhäällä oleva pieni kuva uimarannalta sen todistaa. 

Tänään vesi oli palannut lähes kokonaan takaisin ja meri oli ihanan "pläkkityyni". Eilispäivän myrsky oli ja meni.

Ja mistä tietää, että syksy tulee ja sen perään saapuu talvi 🤔

 

Minulle ennusmerkit syksyn tulosta ovat oudon kummallisesti laatikoista esiin pyrkivät villalangat. Islantilainen LettLopi rynnii heti keulille. Viime talvena se pääsikin kolmeen puseroon. Lankatilausta olenkin tässä jo suunnittelemassa, kunhan saan väritoiveet puseroita kaipaavilta. Ja sitten pääsevät taas pyöröpuikot töihin. Kesä on mennytkin lähes ilman käsitöitä, muutaman sytomyssyn olen puuvillalangoista neulonut. Päivät ovat kuluneet kirjojen kanssa seurustellessa 📚 

Kirjamuuri on nyt myös Instagramissa @kirjamuuri 

 

Mukavaa syksyisen päivän jatkoa  🍂

toivottaa Aila-Riitta

lauantai 28. elokuuta 2021

Suomen luonnon päivä


Suomen luonnon päivää vietin tänään tällaisen polun varrella. Mustikkametsään kävi minun tieni, kuten parina edellisenäkin päivänä. Vielä löytyi kuusien alta isoja "mustikanmöllyköitä", joita pari kylmää yötä ei ollut palelluttanut. Puolukat saivat jäädä vielä punertumaan, minä kun poimin marjani puolukkasurvosta varten ja siihen eivät raakileet kelpaa.

Eilisellä mustikkaretkelläni sain seurata kurkien muuttomatkalle lähtöä. Oli vähän hakusessa, kuka sitä auraa johtaa. Pitkän aikaa pyörivät taivaalla, ennen kuin saivat valittua johtajan. 

 

Läheisen suon karpalot (kurkimarjat) saivat jäädä kypsymään ja odottamaan kevättä ja kurkien takaisinpaluuta. Perimätiedon mukaan kurki (Grus grus), onnen lintu, tuo keväällä mukanaan valon ja lämmön ja herättää luonnon henkiin. Muinaisessa Egyptissä kurkea pidettiin auringon lintuna.  

 Pihlajanmarjat värittivät maisemaa, vaikkakin pihlajia ei tuossa metsässä paljon olekaan. No, joitakin kuitenkin näkyi kuusten ja mäntyjen joukossa. Ja muutama sienikin oli intoutunut nousemaan  maasta sateen jälkeen.

Mukavan aurinkoisen päivän vietin syksyisessä luonnossa  ja nautin raittiista ulkoilmasta. Kotiinviemisinä tänään oli pari litraa käsinpoimittuja mustikoita, joista aion tulevan talven aikana nauttia. Syön sellaisenaan, kaurapuuron seassa, keitän soppaa, smoothiessa 😋

Ja huomenna aion mennä takaisin tuon samaisen polun varteen. Kyllä sieltä vielä jokunen hallalta piiloutunut mustikka löytyy.

Ai niin, ensin päivälenkille hyvässä, tutussa seurassa ja sen jälkeen mustikkametsään. Näinhän se meni 😊


Myöhäisiltaa toivottaa Aila-Riitta