Syksyisiä päiviä ja talven odotusta

 

Syyskuun tekosia seuraillaan taas täällä Perämeren rannalla. Eilen pohjoistuuli oli puhaltanut meiltä meren pois, ylhäällä oleva pieni kuva uimarannalta sen todistaa. 

Tänään vesi oli palannut lähes kokonaan takaisin ja meri oli ihanan "pläkkityyni". Eilispäivän myrsky oli ja meni.

Ja mistä tietää, että syksy tulee ja sen perään saapuu talvi 🤔

 

Minulle ennusmerkit syksyn tulosta ovat oudon kummallisesti laatikoista esiin pyrkivät villalangat. Islantilainen LettLopi rynnii heti keulille. Viime talvena se pääsikin kolmeen puseroon. Lankatilausta olenkin tässä jo suunnittelemassa, kunhan saan väritoiveet puseroita kaipaavilta. Ja sitten pääsevät taas pyöröpuikot töihin. Kesä on mennytkin lähes ilman käsitöitä, muutaman sytomyssyn olen puuvillalangoista neulonut. Päivät ovat kuluneet kirjojen kanssa seurustellessa 📚 

Kirjamuuri on nyt myös Instagramissa @kirjamuuri 

 

Mukavaa syksyisen päivän jatkoa  🍂

toivottaa Aila-Riitta

Suomen luonnon päivä

Suomen luonnon päivää vietin tänään tällaisen polun varrella. Mustikkametsään kävi minun tieni, kuten parina edellisenäkin päivänä. Vielä löytyi kuusien alta isoja "mustikanmöllyköitä", joita pari kylmää yötä ei ollut palelluttanut. Puolukat saivat jäädä vielä punertumaan, minä kun poimin marjani puolukkasurvosta varten ja siihen eivät raakileet kelpaa.

Eilisellä mustikkaretkelläni sain seurata kurkien muuttomatkalle lähtöä. Oli vähän hakusessa, kuka sitä auraa johtaa. Pitkän aikaa pyörivät taivaalla, ennen kuin saivat valittua johtajan. 

 

Läheisen suon karpalot (kurkimarjat) saivat jäädä kypsymään ja odottamaan kevättä ja kurkien takaisinpaluuta. Perimätiedon mukaan kurki (Grus grus), onnen lintu, tuo keväällä mukanaan valon ja lämmön ja herättää luonnon henkiin. Muinaisessa Egyptissä kurkea pidettiin auringon lintuna.  

 Pihlajanmarjat värittivät maisemaa, vaikkakin pihlajia ei tuossa metsässä paljon olekaan. No, joitakin kuitenkin näkyi kuusten ja mäntyjen joukossa. Ja muutama sienikin oli intoutunut nousemaan  maasta sateen jälkeen.

Mukavan aurinkoisen päivän vietin syksyisessä luonnossa  ja nautin raittiista ulkoilmasta. Kotiinviemisinä tänään oli pari litraa käsinpoimittuja mustikoita, joista aion tulevan talven aikana nauttia. Syön sellaisenaan, kaurapuuron seassa, keitän soppaa, smoothiessa 😋

Ja huomenna aion mennä takaisin tuon samaisen polun varteen. Kyllä sieltä vielä jokunen hallalta piiloutunut mustikka löytyy.

Ai niin, ensin päivälenkille hyvässä, tutussa seurassa ja sen jälkeen mustikkametsään. Näinhän se meni 😊

Myöhäisiltaa toivottaa Aila-Riitta

Taulakääpä

Koivunoksaan korkealle teki taulakääpä pesän 😊

Marjaretkellä törmäsin tällaiseen luonnon ihmeelliseen yhteiseloon. Kumpi oli ensin, oksa vai kääpä? 

Minun vähäisen "kääpätuntemukseni" mukaan tämä yksilö mahtaa olla taulakääpä 🤔

Ja sitten minä (totta kai) aloin syventämään tietojani käävän  elämästä.

Taulakääpä on lehtipuiden lahottajasieni, etenkin koivujen, josta tämäkin kuva on hyvä esimerkki. 

Ristikkoja ratkoneena tiesin kyllä, että taula liittyy sytytykseen ja taulakäävästähän saadaan sytykettä. Oppimani uuden tiedon mukaan, saamelaiset käyttivät muinoin taulakääpää taulaamishoitoihin, jossa käävän kytevää tuhkaa annettiin putoilla iholle, ja sillä oli parantava vaikutus.

Tiedon mukaan yli 5000 vuoden takaa on löytynyt taulakääpää. Alppien jäätiköltä löytyneeltä muumioituneelta Jäämies Ötziltä on löytynyt tulentekovarusteissaan  taulakääpää. Toisen teorian mukaan kääpää olisi ollut hänellä mukana lääkintäsienenä. Entisinä aikoina taulakäävän maltoa käytettiin verenvuodon tyrehdyttämiseen.

Luonnon parantava voima 🙂

Näitä C-vitamiinipitoisia vadelmia sain tältä luontoretkeltä kotiinviemiseksi. Meillä näitä kutsutaan vaaraimiksi.

 

Päivänjatkoja 

toivottaa Aila-Riitta

Maariankämmekän paluu

 

 Maariankämmekkä kuuluu orkidea-lajeihin, uhanalainen, määritelty silmälläpidettäväksi. Ja silmällä olen taatusti tätä yksilöä pitänyt. No, nimeä en vielä ole sille antanut 😉 Viime kesänä sen seuraksi ilmestyi kaveri, ja nyt huomasin, että kolmas pieni alku oli niiden vierellä.

Alkukesästä asti olen odottanut tämän yksilön paluuta. Suomessa laji on yleinen ja sanotaan, että Pohjois-Suomessa tavattavat yksilöt ovat pienempiä kuin Etelä-Suomessa. Tämä yksilö on kyllä toista mieltä ja niin olen minäkin.

 

Lenkkipolkuni varrella tai oikeammin kylätien pientareella tämä kaunotar on elellyt useamman vuoden. Ilmestyy kuin varkain tuohon sammaleisen kosteaan ojan pohjaan, mutta eipä tiedä, että seurannassa on 🙂

Orkidea-lajikkeeksi tämän maariankämmekän kyllä tunnistaa yksittäisistä kukista, ovat ne niin kauniita. 

Joka kerta noiden ohi astellessani, toivon että ne saisivat kukkia paikallaan tuossa sammalmättäällä, eikä kenenkään maljakossa.

 

 

Lämmintä kesäiltaa 

t. Aila-Riitta

Juhannus

 

 

Huomenna on keskikesän juhla, juhannusaatto. Jussinpäivää juhlittiin jo tänään. Mitään helteistä juhannusta nuo ennustukset eivät luvanneet, ainakaan tänne Perämeren pohjukkaan.

No, se otetaan, mikä annetaan ja kuitenkin keskiyön aurinkoa odotellaan 🌞 Jospa se huomenna sitten näkyisi.

 

 

Muutama sytomyssykin on valmistunut. Sukkapuikkorintamalla ei ole tapahtunut mitään, syksymmällä taas villalangat pääsevät puikoille. 

Nyt kuvaan pääsee osa minun tämän kesän terassikukistani. Äitienpäiväksi saamani orvokki on innostunut puskemaan kukkia ihan purkin täydeltä. Harmi, ettei kuvaan saanut tallennettua noiden kukkien ihanan samettista pintaa.

Hyvää juhannusta

t. Aila-Riitta

 

Kesän kaunis luonto

 

 

Puna-ailakki, metsäkurjenpolvi ja kullero, nämä meidän luontokukat ovat nyt kauneimmillaan. Kaikki nuo, joita normaalisti kerätään juhannuskimppuihin, ainakin täällä Perämeren rannalla. 

Ja vielä tuomikin. Juhannuksen viettoon on vielä kaksi viikkoa aikaa. 

No, nautitaan nyt näiden kauniista värikkyydestä ja katsellaan, mitä muuta lämpimät kesäpäivät tuovat tullessaan.

Niin kuin tällaisen vastaantulijan. Aamupäivälenkillä ollessani hän tuli vastaan, räkätinpoikanen.

Aikamme katselimme toisiamme ja sitten hän kipitti metsään ja minä jatkoin hiekkatietä pitkin meren rantaan.

Aurinkoista päivänjatkoa

t. Aila-Riitta

Sytomyssyt ja orkideat

 

 

Muutaman sytomyssyn olen saanut taas neulottua, samalla helpolla mallilla. Ja lisää on tulossa. Puuvillalangoista nuo tikuttelin.

Ja oli ihan pakko laittaa kuvia noista minun orkideoistani. Täällä pysyvät mukavasti kuvat tallessa. Valkean orkidean sain viime kesänä ja nyt se innostui puskemaan toistakymmentä nuppua, ensimmäinen kukka aukesi eilen.

 

Lilan orkidean sain äitienpäivänä  🌸 Siinä on kolmessa varressa yhteensä parikymmentä kukkaa.

Viime talvena minulla oli enimmillään kolmetoista orkideaa, mutta jouduin hävittämään ne kaikki. Pääsi livahtamaan villakilpikirva-ötökkä minun "orkideatarhaani". Olis pitänyt jättää se kolmastoista orkidea ostamatta, kun kaupantekijäisinä sain tuon ötökän. Ja sehän levisi vauhdilla muihin orkideoihini, vaikka yritin kaikin mahdollisin myrkyin sitä ja sen kavereita tainnuttaa. Mutta olivat sitkaampia kuin minä, mulla "paloi päreet" ensin 😡

No, opinpahan ettei kannata ahnehtia liikaa, vähempikin riittää ja pienestäkin voi iloita 🙂

Mukavaa alkanutta viikkoa t. Aila-Riitta

 

Talven lämmittäjät, Riddarit

 

   

Nämä Riddarit neuloin talven aikana synttärilahjoiksi. "Kissojen ja koirien kanssa" piti metsästää Istexin Léttlopi-lankoja. Oli vissiin jonkun toisenkin ajatuksissa nuo islantilaisneuleet, näin ymmärsin. Nuo värit sitten onnistuin vihdoin ja viimein saamaan, tai onnistuttiin 😉 

Nimittäin useampi henkilö osallistui tuohon metsästysretkeen.

 

Ohjeen näihin riddareihin sain kirjasta Vedis Jonsdottir Islantilaisia neuleita. Muutama viikko piti odotella kirjastosta tuota kirjaa, ennen kuin pääsin aloittamaan neuleita. Vähän jouduin silmukkamääriä muuttamaan, että sain mitat täsmäämään.

No, loppu hyvin, kaikki hyvin. Lahjojen saajat olivat tyytyväisiä, sehän se tärkeintä olikin.

Nyt sitten keskitytään puuvillalankoihin, kun on kohta se kesä  🌞

Ei aivan vielä, ainakaan meidän rannoilla. Mutta toivossa eletään, kohta se tulee, toivottavasti 😉

Sitä odotellessa, illanjatkoja t. Aila-Riitta

  

Käpy-huivin ohje

Käpy-huivi

 malli: oma

 Materiaalit ja työvälineet:

 Virolainen  100%  liukuvärjätty villalanka, poltettu oranssi A-32, 6/2 n. 180 g

 pyöröpuikot 5 ½ mm, päättelyyn  6 mm

 Pingoitukseen nuppineuloja

 

Huivin koko: Pingoituksen jälkeen yläreunan leveys n. 194 cm ja huivin korkeus kärjestä yläreunaan n. 88 cm.

 

Tämä Käpy on ensimmäinen suunnittelemani huivimalli jo vuodelta 2008.

Näin kirjoittelin silloin yhteisessä blogissamme 13 vuotta sitten:

Että, miten lupiinista tuli käpy:

Ja idea syntyi silloin tästä:

Maikin minulle kymmenisen vuotta sitten tehdystä öljyväri-maalauksesta.
Olen ihaillut noita muiden suunnittelemia pitsihuivien malleja. Ajattelin, josko minäkin saisin aikaiseksi jonkinlaisen mallin. Ei muuta, kuin ruutupaperi, lyijykynä ja kumi esille, ja kehittely käyntiin. Lupiinikuvio syntyi paperiin, mutta sitten iski "tenkkapoo". Lankavarastoa pesmeltäessäni sieltäpä ei löytynytkään sopivaa lankaa. Seuraavaksi lupiininkukka lyheni ja muuttui kävyksi.
Huivin keskustassa olevat kuviot ovat vaikka männynkäpyjä ja reunuksessa olevat kuusenkäpyjä. Reunukseen en ole oikein tyytyväinen, mutta tehty,mikä tehty. Purkamaan en viitsi ryhtyä.

Mallineule: katso kaaviot ohjeen lopussa.

Malli on niskasta aloitettava.

Aloitus:
Luo 5 silmukkaa. Lisää seuraavalla kerroksella 2 s. Neulo 1 s. oikein, seuraava silmukka etu-ja takareunasta oikein,1 s. oikein,seuraava silmukka etu-ja takareunasta oikein,1 s. oikein. Puikolla nyt 7 silmukkaa.

Neulo sitten kaaviota 1( kerrokset 1-16.)

Siirry sitten kaavioon 2 ja toista kerroksia 1-20 haluttu määrä. ( Itse toistin sitä 6 kertaa)

Sen jälkeen neulo reunus-kaaviota kerrokset 1-20.

Päättele huivi kaavion viimeisellä nurjalla kerroksella löysästi (puikko nro.6).

Liota huivia puolisen tuntia. Itse laitoin veteen vähän huuhteluainetta. Tarkista sopiiko käyttämällesi langalle huuhteluaineen käyttö.
Rullaa huivi pyyhkeen sisällä lähes kuivaksi ja pingoita se. Anna kuivua muotoonsa.

Kaavioita seurataan oikealta vasemmalle. 1. kaaviossa on koko huivin leveys.
Nurjat kerrokset on merkitty kaavioon (parilliset). Ne neulotaan nurin, paitsi 2 ensimmäistä ja 2 viimeistä simukkaa aina oikein.

   Klikkaa kaaviot isommiksi.

 

  

kaavio 1.

    

 

 

 

 

kaavio 2 oikea puoli

 

    

 

kaavio 2 vasen puoli

  

 

reunuskaavio oikea puoli

 

 

reunuskaavio vasen puoli

 Toivottavasti nuo kaaviot on luettavissa.      Testaan kyllä ne, kunhan saan vironvillalankani tarkistettua ja löydän sopivan sävyn.

Illanjatkoja

t. Aila-Riitta

 

Tupasvillan silmukat on muistiinmerkitty

 

Tupasvilla-huivi

malli: oma

Materiaalit ja työvälineet:

Virolainen 100% villalanka 6/2, n.200g

pyöröpuikot 5 ½ mm

Pingoitukseen nuppineuloja

Huivin koko: Pingoituksen jälkeen yläreunan leveys n.200cm ja huivin korkeus kärjestä yläreunaan n.100cm.

 

 

 

Tämän huivin suunnittelin ja neuloin jo kesäkuussa 2008.  Ajatuksen malliin tuolle langalle sain suolla hillankukkien aikaan.

Huivin malli on niskasta aloitettava. Mallineule: Katso kaaviot ohjeen lopussa. Kaaviota seurataan oikealta vasemmalle. Kaaviossa 1 on koko huivin leveys. Kaaviossa 3 ( reunus kaaviossa) on vain oikea puoli. Vasen puoli neulotaan keskisilmukan jälkeen peilikuvana. Kaavioihin on merkitty vain oikean puolen kerrokset. Nurjan puolen kerrokset neulotaan nurin, paitsi 2 ensimmäistä ja 2 viimeistä silmukkaa aina oikein (reunasilmukat). Keskisilmukka neulotaan aina nurin.

Aloitus: Luo  5 silmukkaa. Lisää seuraavalla krs:llä 2 silmukkaa (neulo 1s. Oikein, neulo seuraava silmukka etu- ja takareunastaan oikein, 1s. oikein, seur. Silmukka etuja takareunastaan oikein), 1s. oikein). Puikoilla on nyt 7 silmukkaa. 

Neulo tämän jälkeen kaaviota 1 (kerrokset 1-16). Siirry sitten kaavioon 2 ja toista kerroksia 1-20 haluttu määrä. 

Neulo sitten kaavio 3 (kerrokset 1-18). Sen jälkeen reunuskaavio (kerrokset 1-16). Päättele huivi reunuskaavion viimeisellä nurjalla kerroksella löysästi (puikko 6).

Viimeistely: Liota huivia haaleassa vedessä puolisen tuntia. Itse lisäsin veteen hieman huuhteluainetta. Tarkista sopiiko käyttämällesi langalle huuhteluaineen käyttö. Rullaa huivi lähes kuivaksi pyyhkeen sisällä. Pingoita huivi ja anna sen kuivua muotoonsa.

Kaaviot:

Merkkien selitykset:

 

  

 

 

 

 

Kaavio 1.

Kaavio 2. oikea puoli

Mallikerta merkitty punaisella.

Kaavio 2. vasen puoli

Mallikerta merkitty punaisella.

Kaavio 3 oikea puoli. Vasen puoli neulotaa keskisilmukan jälkeen peilikuvana.

Mallikerta merkitty punaisella.

Tupasvill

Tämän alla olevan kirjoituksen julkaisin jo kesäkuussa vuonna 2008 meidän yhteisessä blogissamme Yksi kaikkien ja kaikki yhden langoissa.

Tämä huivi oli silloin yli kymmenen vuotta sitten toinen suunnittelemani huivimalli. Nyt halusin tallentaa ohjeen tänne omaan blogiini. Nostalgiaahan  näissä vanhoissa malleissa on, ainakin minulle. Hyvin vanhanaikaisilta varmaan näyttävät nykyihmisten mielestä.

Vuonna 2008.

 
Onko parempaa paikkaa Tupasvilla-huivin kuvaamiseen.



Idea huivin mallista alkoi täältä, läheiseltä suolta. Jo saadessani tuon virolaisen villalangan ensi kertaa käteeni, huiville syntyi nimi: Tupasvilla.  Tupasvillan sukunimi Eriophorum on kreikkaa ja tarkoittaa villankantajaa. Tupasvilla on kevyempää kuin villa, mutta nimensä mukaisesti se kantaa villaa. Kuva olkoon todisteena.

Malli on mielestäni aika helppo ja yksinkertainen. Nämä liukuvärjätyt langat ovat itsessään jo niin kauniita, etteivät ne kaipaa mitään monimutkaisuuksia. Ainakaan minun mielestäni.

Illanjatkoja t. Aila-Riitta
 

Kaatuneitten muistopäivä

Tänään 16. toukokuuta vietetään kaatuneitten muistopäivää.  Vuodesta 1977 lähtien kaatuneitten muistopäivä on ollut vakiintunut liputuspäivä.

Äitini menetti talvisodassa kaksi veljeään. Nuorempi veli kaatui Raatteella tammikuun lopussa 1940. Vanhempi veli kaatui Kuhmossa sodan viimeisellä viikolla ennen rauhaa 6. maaliskuuta 1940.

Äitimme piti tärkeänä, kaikkina elämänsä vuosina, muistaa  sankarivainajina kuolleiden veljiensä muistoa ja minulle ja sisarilleni nämä enojemme muistamiset ovat tulleet myös tärkeiksi. Vaalimme myös äitimme muistoa tällä perinteellä, jota jatkamme.

Helatorstai

Lämmin helatorstai näyttää tänään tällaiselta. Lämpöasteita on +18 ja pilvetön taivas. Merikin on kohta vapautunut jäistä, vielä vähän saarien rannoilla näkyy jäätä ja kauempana avomerellä.

Muutama leskenlehtikin oli jo auennut. Meillehän tuo on vain rikkakasvi, mutta hyönteisille merkittävä ja elintärkeä ravintokasvi. Kevään ensimmäiset kukkivat kukat ovat useimmat keltaisia esim. leskenlehti, rentukka ja kevätesikko ja pajukin kukkii keltaisena. Syy keltaiseen väriin lienee siinä, että kimalaisten ym. hyönteisten on helpompi löytää nuo kukat kaiken sen lumen alta paljastuvan harmaanruskeuden seasta.

Ja sinivuokkojakin on taas ilmaantunut tuonne meidän lenkkipolun varrelle. Tämä herkänkaunis kasvi on yleistynyt täällä Etelä-Lapissa. Lapsuudessani en muista nähneeni sinivuokkoja täällä Perämeren rannalla. No siitä lapsuudesta on jo aika monta vuosikymmentä aikaa. 

Aurinkoista ja lämmintä helatorstaita  🌞

t. Aila-Riitta

 

Sytomyssyjä

Kevättä se on meilläkin, lumikinoksia vielä pihalla ja metsissä. Ja meressä vielä jäät. Josko nuo juhannukseen mennessä sulaisivat 🙂

Ja kuten aina keväällä kesän alkua odotellessa minun puikoilleni ilmestyvät puuvillalangat. 

Sytomyssyjä aloin nyt neulomaan. Kaksi vasta on valmiina, mutta eiköhän noita useampi kesän mittaan valmistu. Kolmas on jo puikoilla, ruskea on seuraavana tulossa.

Kaivoin tuon vanhan tutun mallin esille. Ei tarvi paljon miettiä puikkoja pyöritellessä ja silmukkalukukin näkyi täsmäävän  🌺

 

 Useamman vuoden takaa löysin tämän myssymallin. Schachenmayr - puuvillalangasta noita silloin tein.  Sattuipa kivasti melkein sama värisävykin. Kesäkuulta v. 2014 takaa nuo muistot

Malli oli silloin jo seitsemän vuotta sitten San City Protect-langan vyötteessä. Nyt lankana Sirdar babybamboo 80% bambua. Pehmeä, kutittamaton lanka.

Kaunis ajaton malli, hyvin muotoutuu päähän.

Mukavaa maanantaipäivää 

t. Aila-Riitta

 

Puikkojen pyöritystä ja sivujen kääntelyä

Tulihan nämäkin vihdoin viimeisteltyä. Minulle käy aina niin, että aloitan uuden lapasparin neulomisen ja valmiit jäävät aina odottamaan lankojen päättelyä. Se kun ei ole sitä miellyttävintä hommaa tässä harrastuksessa. 

Voi kun oppisikin, että uutta ei aloiteta ennen kuin edellinen työ on valmis.

Vaan onko sen niin väliä, koska ne langanpäät laittaa piiloon. No viimeistään silloin, kun ottaa lapaset käyttöön.

Nämä eivät siis ennättäneet mennen talven lumille, vaan ovatpa valmiina odottamaan uusia lumia ⛄.

Ja onhan minulla toinenkin intohimo, nimittäin kirjat. Lukeminen palasi minun päiviini pari vuotta sitten. Olihan tuo ollutkin kadoksissa vuosikymmeniä. Pari vuotta olen jo päivitellyt lukemiani kirjoja Goodreadsiin, mutta kuukausi sitten sain väsättyä uuden blogin Kirjamuuri. Sinne olen nyt saanut kirjattua muutamia lukemiani kirjoja.

Ja sinne olen myös alkanut tallentaa edesmenneen äitini runoja ja muistelmia. Kauan olenkin haaveillut, että saisin ne talteen, että jäävät jälkipolville. No, nyt niitä siellä jo on ja lisää on vielä tallentamatta. 

Mukavaa alkavaa viikkoa t. Aila-Riitta

 

Vappu

Vappua vietetään täällä Perämeren rannalla tänä vuonna  näin lumisissa maisemissa. Aurinkokin näyttäytyi, mutta oli tosi napakka ja kylmä tuuli.

Taas kuului kuovin ääni: "kuui, kui, kui". Pari päivää sitten ilmoitti, että palattu on 😊

Ei kuitenkaan vielä näyttäytynyt, pesimishommiin taisivat keskittyä. No sitten näyttää nokkansa, kun yrittää harhauttaa pesältään.

Nyt ei sitten ole asiaa tuonne jäälle. Eikö se sananlaskukin sano: Kun kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle. 

Eiköhän tuo tarkoita myös meren jäätä. 

Hauskaa vappua 😀 t. Aila-Riitta

 

JonSukat täälläkin

Jotain valmista sukkarintamallakin. Näihin sukkiin neuloin Nallea ja Markus Companyn 6-ply:tä. 

Joutaa sukkapuikkojakin pyörittelemään, kun ei tarvi vielä pihahommia tehdä. On sen verran paljon vielä lunta täällä meidän kulmilla. Meren jäätkin ovat vielä tiukasti paikoillaan. Pilkkijöitä ei ole kyllä enää muutamaan päivään näkynyt jäällä.  

Jokapäiväiset kävelylenkit jatkuu vaihtelevalla kokoonpanolla. Muutama kaksijalkainen ja yksi nelijalkainenkin mukana. Tänään kävi  mereltä melko "vinkeä" tuuli. Kylmää pukkas jään päältä ⛅ ja aurinko pysytteli tiiviisti pilvien takana.

 

Illanjatkoja t. Aila-Riitta

 

 

Västäräkistä vähäsen

Täällä se taas on, västäräkki 😊

Eilen keikutteli pyrstöään täällä Perämeren rantamaisemissa. Liekö meille vanhusjoukkueelle pyrstö keikkui, vai sille västäräkki-puolisolle, jonka kanssa ne heiniä hamuilivat. 

Olivat niin kiireisiä, ettei kuvaan ennättänyt kuin toinen.

Tuossa se venekatoksen päällä levähteli. Olis pitänyt olla parempi kamera, mutta saa kelvata tämä kännykällä napattu kuva. Kyllä se lintu siellä on, kun tarkoin katsoo.

Vielä on paljon lunta meidän lenkkeilymaisemissa. Enää ei kuitenkaan tarvitse "piikkikenkiä". Ne on jo putsattu ja laitettu odottamaan ensi talvea.

Hyvin on jaksettu talven tuulet ja tuiskut ottaa vastaan. Päivän rutiineihin on vakiintunut yhteiset kävelylenkit, joita olemme jaksaneet tallustella täällä kylän raitilla. Meren ranta on taatusti aina se "kääntöpiste" ja vain harvoin se on jäänyt käymättä. Joskus kovat pakkasviimat ovat vain sen estäneet.

 

 

 

 

 

Minä ainakin olen "koukuttunut" näihin "ryhmätallusteluihin" 😊 Aamulla kaurapuuro äkkiä nielty ja kohta jo menoksi. Ettei vain myöhästy 😟 

Tänäänkin oli niin kaunis aurinkoinen päivä 🌞

Ja mikäs meillä, kun on tämä "terapiakoira" mukana. Uskollisesti se on jaksanut meitä "paimentaa". Odottakohan Wella yhtä innokkaana näitä terapialenkkejä, kuin me muut 🐕

Tuolla me laavupenkeillä tuijotamme merta ja mietimme, miltähän se maisema huomenna näyttää. Tänään ainakin oli vielä pilkkijöitä jäällä, tuolla saarienkin edustalla. Hyvin jää vielä kestää, kun vain pääsee rannassa olevan veden yli.

Ja tänään myös joutsenpari laskeutui tuonne rantaveteen eli kevät on täällä 😎

 

Päivänjatkoja t. Aila-Riitta 

Yökyöpelisukat

Lumi Karmitsan Villit vanttuut ja vallattomat villasukat 2-kirjassa oli näin hurmaavat kissasukat. Kirkas kohdevalaisin 💡 ja putsatut silmälasit 👓 olivat kyllä tarpeen, varsinkin kun oli talven pimeimmät päivät näitä neuloessani.

No, valmistuihan ne sitten muutaman viikon kuluttua. Lankana näissä on Dropsin Fabel. Koko sukissa on 38.

Joo, on nuo sukat, vaikka näyttävätkin lapasilta 😉  Ei ollut jalkoja malliksi, niin kuva on nyt tuollainen.

Yksi pieni 36-37-kokoinen sukka tuolla odottelee paria. Nimittäin, ei mennyt niin kuin "römsöösä" ensimmäisen sukan valmistus. Pienihän siitä tuli. Sitten vaan isommat puikot käpäliin ja uutta sukkaa puikoille. 

Näin saattaa joskus käydä, mutta ei "hätiä mitiä", lankaa vain lisää ja puikot pyörimään😊

Nämä olivatkin sitten just sopivat jalkoihin, joihin olivat menossa.

 

Päivänjatkoja 🌞

t. Aila-Riitta

Talven sukkasatoa

Olen minä jotakin saanut talven aikana tehtyä. Sukkapuikoilta on pudonneet ainakin nämä. 

Mustavalkoiset JonSukat 7-veikasta.

Vasemmalla Jonna Nordströmin Toivonsäteet-sukat, lankana niissä Nalle ja Marcus Companyn 6-ply. Lisäsin sukkiin pari lisäkuviota, että sain niistä pidemmät.

Lila/pinkit-sukat ovat 6-ply:stä. Ihanan pehmeä Italiassa tehty sukkalanka. Vahvuus sopiva tällaisiin kirjoneuleisiin.

Näitä värikkäitä sukkia on mukava tehdä. Nopeasti valmistuvat, kun ei malta odottaa, miltä se seuraava kuvio näyttää. Ainoa huono asia, kun näitä ei voi neuloa kirjaa lukiessa 😀 No, se lukutunti pidetään sitten myöhemmin illalla.

 

Illanjatkoja t. Aila-Riitta

 

Nokkosperhonen

 

Kovin on kaunis tämä kevään ensimmäinen nokkosperhonen. Oli lennähtänyt tyttäreni perheen terassilla oleviin pääsiäisnarsisseihin.

 

Minulle perhonen ei ole vielä tänä keväänä näyttäytynyt. No, nuo kukathan ovatkin parikymmentä kilometriä pohjoisempana 😏               Ja olisikohan syy siinä, että minulla ei ole narsisseja. Eipä kyllä vielä muitakaan kukkia ulkona.

 

Jäätä, lunta ja vettä jään päällä senkin edestä. Tämä kuva eiliseltä päivältä. Ei ole suksilla meren jäälle asiaa. Saattaapi sauvat kastua 😎

Marraskuun myrskyn mahtia

Taas täällä 😏 Ei ku, onhan siitä tainnut muutama kuukausi vierähtää, kun viimeksi täällä kirjoittelin. Nyt ollaan jo keväässä ja vielä "koronakuplassa". Vähän jo on höllätty. Viikko sitten sain ensimmäisen rokotuksen, että eiköhän sitä valoa jo näy tunnelin päässä. Talvi on tallattu täällä kylän pinnassa, mitä kerran viikossa kauppa-, apteekki- ja kirjastoreissut on tehty. Tärkein näistä on kirjasto 😊

Tänään päiväkävelylenkillä ohitettiin tämä puuvanhus Vanhan Pappilan vieressä.

 Viime marraskuun 5. päivä otin nämä kuvat. Edellisenä päivänä oli täällä Perämeren rannalla melkoinen myrsky, monesko lie viime syksylle. 

Tämä pihtakuusi on kyllä kärsinyt aiemminkin, onhan se tuossa seisonut jo ehkä kohta sata vuotta ja monet myskyt kokenut. 

Joku viisas osaa varmaan laskea nuo puun vuosirenkaat (lustot). Tai arvioida puun ikä, kun tuossa on vain oksan lustot. 

Mutta vanhus tuo kuusi on, vaan on sitkas. Ja niin rumankaunis 😊 

 Tämmöstä tällä kertaa.

Olen minä puikkojakin pyöritellyt. "Puikoilta pudonneista" sitten seuraavalla kerralla.

 

Mukavaa iltaa 😀

tv. Aila-Riitta