Joulua odotellessa

 

 

Ihan pakko oli saada hankittua tämä Lumi Karmitsan uusin Pohjolan eläinsukat-kirja. Hieno kansikuva Mettäkissat-sukista taisi olla se juttu, joka houkutti minut ostamaan tämän vasta ilmestyneen teoksen.

Ja voi, voi, mitä kirja pitikään sisällään 💜  Siellä oli Pohjolan eläimistä saatu luotua sellaisia upeita neulemalleja, joista ainakin minun on erittäin vaikea valita suosikkiani. Olisikohan ne Pörröhännät vai sittenkin nämä Mettäkissat?

Vähän pienemmät ja kotoisammat kissat tulivat tutuiksi muutama vuosi sitten, kun tikuttelin Yökyöpelit. Lumi Karmitsan suunnittelema sukkaohje sekin. Villit vanttuut ja vallattomat villasukat 2-kirjassa oli näin hurmaavat kissasukat. 

 

Mietteitä yli 4 vuotta sitten tehdyssä postauksessa:

" Yksi pieni 36-37-kokoinen sukka tuolla odottelee paria. Nimittäin, ei mennyt niin kuin "römsöösä" ensimmäisen sukan valmistus. Pienihän siitä tuli. Sitten vaan isommat puikot käpäliin ja uutta sukkaa puikoille."

https://mumpsake.blogspot.com/2021/04/yokyopelisukat.html

Jospa tällä kertaa onnistuisin valitsemaan oikean kokoiset puikot 😻

 

 

Mukavaa joulun odotusta 💚

toivottelee Aila-Riitta  

  

Pakkaspäivän puuhia

 

 

Nyt on jo toinen "pirttipäivä" peräkkäin. Talvikelit ovat taas edessä, nytkin mittarissa - 17 pakkas-astetta. Jokapäiväinen kävelylenkki meren rannalle jäi tänäänkin tekemättä, kun pakkasherra oli jo ulko-ovella vastassa. Ja siihen päälle kylmä tuuli, niin parempi pysyä sisätiloissa.

No, ei "hätiä mitiä", puuhaa riittää pirtissäkin. Ja tämänlainen puuhastelu onkin minulle mieleen. Mikä sen parempaa, kun uppoutuminen hyvään kirjaan ja väliin muutama puikollinen junasukkaa. 

 

Minun päivittäisiin rutiineihin kuuluukin päiväkävelylenkin lisäksi lukutunti. Joskus tunti vierähtää melko pitkäksi, jos sattuu kiinnostava kirja käsiin. Historian tositapahtumiin perustuva Lisa Wingaten Kadonneiden rakkaiden kirja oli yksi niistä monista. Nyt onkin kirjablogeissa menossa marraskuunlukuhaaste, jossa luetaan ainakin 30 sivua päivittäin 📘 Ja tottahan siihen minunkin piti osallistua.

Toivottavasti jo huomenna tarkenee kävelylenkillekin ❄️

 

Junasukkia ja pipareita

 

 

Pitkän tauon jälkeen sain vihdoin aikaiseksi päivittää tätä neuleblogianikin. Sukkapuikot pysyvät vielä näpeissäni ja tässä viimeisimpiä neulomuksia. Nämä junasukat olen neulonut Novitan Nallelangasta pikkuisia varpaita lämmittämään. Alhaalla oikealla olevat kirjavat sukat ovat merinovillaiset, jokin italialainen lanka taisi olla. 

Näitä junasukkia on mukava tehdä. Helpolla ohjeella sukkaparin saa äkkiä valmiiksi 💜

 

 

 

Jämälankoja olen myös saanut kulutettua muutamiin aikuisten sukkiin. Tässä yhdet polvipituiset, 38 numeroiseen jalkaan. Työläin ja tympein homma näissä sukissa on lankojen päättely. Useasti päättelyä vaille valmiita sukkia on vino pino odottamassa sitä kauan kaivattua "päättelyinspistä".

 

 

 

Nuorin sisareni pyysi minut kanssaan jouluntuoksuiseen puuhaan, ja niinpä pitkästä aikaa pidin kaulinta kädessäni. Pipareita valmistuikin melkoinen läjä. Suurimman työn kyllä oli siskoni tehnyt jo ennakkoon; taikinan edellisenä iltana ja melkein koko taikinan hän oli jo ennättänyt leipoa ja suurimman osan paistaakin, ennen kuin ennätin touhuun mukaan. Kylläpä maistuivatkin hyvältä päiväkahvin kanssa 😋 Ja ison rasiallisen sain kotiin vietäväksi. Vaikein osuus minulle on se, kun nämä herkut pitäis säästää jouluksi. Huh ja huh, taitaa olla minulle herkkup........ mahdoton tehtävä 😟

Nähtäväksi jää 😍

Näenkö mä unta

Enna n. 18 v.

Äitini Ennan syntymästä on tänään 9. päivänä helmikuuta kulunut 113 vuotta ja hänen kuolemastaan jo 28 vuotta. Kuinka onnekkaita me sisarukset voimme olla, kun meillä on muistoina äitimme muistelmat ja tarinat.

❤️ Sinä elät niin kauan kuin sinut muistetaan.

Äitini oli eläissään ahkera pöytälaatikko-runoilija/kirjoittaja.  Tässä yksi äitini runo, jonka hän kirjoitti 80 vuoden ikäisenä odotellessaan kevättä ja kesää, runsaslumisen talven jälkeen.

 

 

Äitini Enna kirjoitti tämän runon 23.huhtikuuta 1989.  

 

Näenkö mä unta, vaan olisko tuo lunta.

Kun viikon päästä on Vappu, lakaista täytyy rappu.

En näe unta, ulkona on paljon lunta.

On talvi ollut erilainen, leuto ja lauhanlainen.

Mutta lunta on tullut, on kolattu kuin hullut.

On tullu kasoja suuria, aivan kuin Kiinan muuria.

Nyt täytyy tämä lopettaa, alkaa Juhannusta odottaa.

Josko lumi ois silloin pois, ja kaunis ilma ois.

Oisko hiirenkorvat puissa, paljaissa nuissa.

 

 *****

 Olen tallentanut hänen runojaan ja muistelmiaan kirjablogiini

https://kirjamuuri.blogspot.com