keskiviikko 9. helmikuuta 2022

Näenkö mä unta

Enna n. 18 v.


Äitini Ennan syntymästä on tänään 9. päivänä helmikuuta kulunut 113 vuotta ja hänen kuolemastaan jo 28 vuotta. Kuinka onnekkaita me sisarukset voimme olla, kun meillä on muistoina äitimme muistelmat ja tarinat.

❤️ Sinä elät niin kauan kuin sinut muistetaan.

Äitini oli eläissään ahkera pöytälaatikko-runoilija/kirjoittaja.  Tässä yksi äitini runo, jonka hän kirjoitti 80 vuoden ikäisenä odotellessaan kevättä ja kesää, runsaslumisen talven jälkeen.

 

 

Äitini Enna kirjoitti tämän runon 23.huhtikuuta 1989.  



 

Näenkö mä unta, vaan olisko tuo lunta.

Kun viikon päästä on Vappu, lakaista täytyy rappu.

En näe unta, ulkona on paljon lunta.

On talvi ollut erilainen, leuto ja lauhanlainen.

Mutta lunta on tullut, on kolattu kuin hullut.

On tullu kasoja suuria, aivan kuin Kiinan muuria.

Nyt täytyy tämä lopettaa, alkaa Juhannusta odottaa.

Josko lumi ois silloin pois, ja kaunis ilma ois.

Oisko hiirenkorvat puissa, paljaissa nuissa.

 

 *****

 Olen tallentanut hänen runojaan ja muistelmiaan kirjablogiini

https://kirjamuuri.blogspot.com

 

2 kommenttia:

  1. On ihanaa, kun teillä on äitisi tekstit tallessa. 😊 Jotain on minullakin oman äidin tekstejä, mutta hyvin niukasti.

    VastaaPoista
  2. Nämä ovatkin meidän aarteita. Nyt postasin yhden tännekin. On jäänyt tämä blogi vähän "lapsipuolen" asemaan, neuleita olen kyllä lukemisen ohella tehnyt. Pitäis vain saada aikaiseksi laittaa kuvia tänne.

    VastaaPoista