Näenkö mä unta

Enna n. 18 v.

Äitini Ennan syntymästä on tänään 9. päivänä helmikuuta kulunut 113 vuotta ja hänen kuolemastaan jo 28 vuotta. Kuinka onnekkaita me sisarukset voimme olla, kun meillä on muistoina äitimme muistelmat ja tarinat.

❤️ Sinä elät niin kauan kuin sinut muistetaan.

Äitini oli eläissään ahkera pöytälaatikko-runoilija/kirjoittaja.  Tässä yksi äitini runo, jonka hän kirjoitti 80 vuoden ikäisenä odotellessaan kevättä ja kesää, runsaslumisen talven jälkeen.

 

 

Äitini Enna kirjoitti tämän runon 23.huhtikuuta 1989.  

 

Näenkö mä unta, vaan olisko tuo lunta.

Kun viikon päästä on Vappu, lakaista täytyy rappu.

En näe unta, ulkona on paljon lunta.

On talvi ollut erilainen, leuto ja lauhanlainen.

Mutta lunta on tullut, on kolattu kuin hullut.

On tullu kasoja suuria, aivan kuin Kiinan muuria.

Nyt täytyy tämä lopettaa, alkaa Juhannusta odottaa.

Josko lumi ois silloin pois, ja kaunis ilma ois.

Oisko hiirenkorvat puissa, paljaissa nuissa.

 

 *****

 Olen tallentanut hänen runojaan ja muistelmiaan kirjablogiini

https://kirjamuuri.blogspot.com

 

Kaatuneitten muistopäivä

Tänään 16. toukokuuta vietetään kaatuneitten muistopäivää.  Vuodesta 1977 lähtien kaatuneitten muistopäivä on ollut vakiintunut liputuspäivä.

Äitini menetti talvisodassa kaksi veljeään. Nuorempi veli kaatui Raatteella tammikuun lopussa 1940. Vanhempi veli kaatui Kuhmossa sodan viimeisellä viikolla ennen rauhaa 6. maaliskuuta 1940.

Äitimme piti tärkeänä, kaikkina elämänsä vuosina, muistaa  sankarivainajina kuolleiden veljiensä muistoa ja minulle ja sisarilleni nämä enojemme muistamiset ovat tulleet myös tärkeiksi. Vaalimme myös äitimme muistoa tällä perinteellä, jota jatkamme.

Helatorstai

Lämmin helatorstai näyttää tänään tällaiselta. Lämpöasteita on +18 ja pilvetön taivas. Merikin on kohta vapautunut jäistä, vielä vähän saarien rannoilla näkyy jäätä ja kauempana avomerellä.

Muutama leskenlehtikin oli jo auennut. Meillehän tuo on vain rikkakasvi, mutta hyönteisille merkittävä ja elintärkeä ravintokasvi. Kevään ensimmäiset kukkivat kukat ovat useimmat keltaisia esim. leskenlehti, rentukka ja kevätesikko ja pajukin kukkii keltaisena. Syy keltaiseen väriin lienee siinä, että kimalaisten ym. hyönteisten on helpompi löytää nuo kukat kaiken sen lumen alta paljastuvan harmaanruskeuden seasta.

Ja sinivuokkojakin on taas ilmaantunut tuonne meidän lenkkipolun varrelle. Tämä herkänkaunis kasvi on yleistynyt täällä Etelä-Lapissa. Lapsuudessani en muista nähneeni sinivuokkoja täällä Perämeren rannalla. No siitä lapsuudesta on jo aika monta vuosikymmentä aikaa. 

Aurinkoista ja lämmintä helatorstaita  🌞

t. Aila-Riitta

 

Vappu

Vappua vietetään täällä Perämeren rannalla tänä vuonna  näin lumisissa maisemissa. Aurinkokin näyttäytyi, mutta oli tosi napakka ja kylmä tuuli.

Taas kuului kuovin ääni: "kuui, kui, kui". Pari päivää sitten ilmoitti, että palattu on 😊

Ei kuitenkaan vielä näyttäytynyt, pesimishommiin taisivat keskittyä. No sitten näyttää nokkansa, kun yrittää harhauttaa pesältään.

Nyt ei sitten ole asiaa tuonne jäälle. Eikö se sananlaskukin sano: Kun kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle. 

Eiköhän tuo tarkoita myös meren jäätä. 

Hauskaa vappua 😀 t. Aila-Riitta

 

Västäräkistä vähäsen

Täällä se taas on, västäräkki 😊

Eilen keikutteli pyrstöään täällä Perämeren rantamaisemissa. Liekö meille vanhusjoukkueelle pyrstö keikkui, vai sille västäräkki-puolisolle, jonka kanssa ne heiniä hamuilivat. 

Olivat niin kiireisiä, ettei kuvaan ennättänyt kuin toinen.

Tuossa se venekatoksen päällä levähteli. Olis pitänyt olla parempi kamera, mutta saa kelvata tämä kännykällä napattu kuva. Kyllä se lintu siellä on, kun tarkoin katsoo.

Vielä on paljon lunta meidän lenkkeilymaisemissa. Enää ei kuitenkaan tarvitse "piikkikenkiä". Ne on jo putsattu ja laitettu odottamaan ensi talvea.

Hyvin on jaksettu talven tuulet ja tuiskut ottaa vastaan. Päivän rutiineihin on vakiintunut yhteiset kävelylenkit, joita olemme jaksaneet tallustella täällä kylän raitilla. Meren ranta on taatusti aina se "kääntöpiste" ja vain harvoin se on jäänyt käymättä. Joskus kovat pakkasviimat ovat vain sen estäneet.

 

 

 

 

 

Minä ainakin olen "koukuttunut" näihin "ryhmätallusteluihin" 😊 Aamulla kaurapuuro äkkiä nielty ja kohta jo menoksi. Ettei vain myöhästy 😟 

Tänäänkin oli niin kaunis aurinkoinen päivä 🌞

Ja mikäs meillä, kun on tämä "terapiakoira" mukana. Uskollisesti se on jaksanut meitä "paimentaa". Odottakohan Wella yhtä innokkaana näitä terapialenkkejä, kuin me muut 🐕

Tuolla me laavupenkeillä tuijotamme merta ja mietimme, miltähän se maisema huomenna näyttää. Tänään ainakin oli vielä pilkkijöitä jäällä, tuolla saarienkin edustalla. Hyvin jää vielä kestää, kun vain pääsee rannassa olevan veden yli.

Ja tänään myös joutsenpari laskeutui tuonne rantaveteen eli kevät on täällä 😎

 

Päivänjatkoja t. Aila-Riitta 

Nokkosperhonen

 

Kovin on kaunis tämä kevään ensimmäinen nokkosperhonen. Oli lennähtänyt tyttäreni perheen terassilla oleviin pääsiäisnarsisseihin.

 

Minulle perhonen ei ole vielä tänä keväänä näyttäytynyt. No, nuo kukathan ovatkin parikymmentä kilometriä pohjoisempana 😏               Ja olisikohan syy siinä, että minulla ei ole narsisseja. Eipä kyllä vielä muitakaan kukkia ulkona.

 

Jäätä, lunta ja vettä jään päällä senkin edestä. Tämä kuva eiliseltä päivältä. Ei ole suksilla meren jäälle asiaa. Saattaapi sauvat kastua 😎

Marraskuun myrskyn mahtia

Taas täällä 😏 Ei ku, onhan siitä tainnut muutama kuukausi vierähtää, kun viimeksi täällä kirjoittelin. Nyt ollaan jo keväässä ja vielä "koronakuplassa". Vähän jo on höllätty. Viikko sitten sain ensimmäisen rokotuksen, että eiköhän sitä valoa jo näy tunnelin päässä. Talvi on tallattu täällä kylän pinnassa, mitä kerran viikossa kauppa-, apteekki- ja kirjastoreissut on tehty. Tärkein näistä on kirjasto 😊

Tänään päiväkävelylenkillä ohitettiin tämä puuvanhus Vanhan Pappilan vieressä.

 Viime marraskuun 5. päivä otin nämä kuvat. Edellisenä päivänä oli täällä Perämeren rannalla melkoinen myrsky, monesko lie viime syksylle. 

Tämä pihtakuusi on kyllä kärsinyt aiemminkin, onhan se tuossa seisonut jo ehkä kohta sata vuotta ja monet myskyt kokenut. 

Joku viisas osaa varmaan laskea nuo puun vuosirenkaat (lustot). Tai arvioida puun ikä, kun tuossa on vain oksan lustot. 

Mutta vanhus tuo kuusi on, vaan on sitkas. Ja niin rumankaunis 😊 

 Tämmöstä tällä kertaa.

Olen minä puikkojakin pyöritellyt. "Puikoilta pudonneista" sitten seuraavalla kerralla.

 

Mukavaa iltaa 😀

tv. Aila-Riitta 

Lukunautintoa käsitöiden ohella

Lukeminen alkoi tulla päiviini ja iltoihini vuosikymmenten jälkeen. Reilu vuosi sitten liityin Goodreadsiin ja se oli menoa, siis kirjojen maailmaan 😍 Tälle kuluvalle vuodelle laitoin itselleni lukuhaasteeksi 50 kirjaa. Nyt olen lukenut jo 78 kirjaa  ja lisää on odottamassa. Viime vuonna luin 28 kirjaa. Kirjasto on saanut minusta taas "vakiasiakkaan". Kirjablogeja kahlaan läpi melkein päivittäin ja bongailen uutuuskirjojen arvosteluja. Ja sitten varailen niitä kirjastosta.

Tämän Lucinda Rileyn kirjan luin jo pari viikkoa sitten. Viimeistä osaa nyt vielä odotellaan tuohon Seitsemän sisarta-sarjaan. Käännetty kaunokirjallisuus on tätä nykyä minua kiinnostavaa. Ja sitten ne dekkarit. Aiemmin, siis vuosikymmeniä sitten, en ollut lukenut yhtäkään dekkaria. Nyt olen kahlannut läpi esim. kaikki tähän mennessä suomennetut Elly Criffithsin Ruth Galloway-mysteerit. Siniviittainen nainen viimeisin. Uusin suomennos tähän sarjaan, Maan alla, on jo varauksessa 😊 Ja ruotsalaiset naisdekkaristit ovat suosikkejani. Heidänkin viimeisimmät suomennokset ovat jo varauksessa.

Englantilaisdekkarit myös kiinnostavat. Tässä muutama kirja lukujonoon.

Jessica Fellowesin Mitfordin skandaali viimeisin luettu. Se pitikin juoksuttaa heti takaisin kirjastoon, uusi asiakas sitä jo odotti 😊 

Nyt on "lukukeskissä" Beth Morreyn Missy Carmichaelin rakkaustarina, kirjailijan esikoisromaani. Välillä vähän kevyempää luettavaa. 

Että, tämmöstä minun maailmaani tätä nykyä kuuluu. Mukavan rauhallista elämää, sopii näin korona-aikaan.

Mukavaa ja rauhallista illanjatkoa

toivottaa Aila-Riitta

Kesää jo odotellaan

Harvaksi ovat käyneet nämä blogipäivitykset. Päivät, viikot ja kuukaudet vilahtavat ohi huomaamatta. Nyt ollaan jo uudella vuosikymmenellä. Tämä vuosi 2020 muistetaankin sitten koronakeväänä ja varmaan koronavuotenakin. Pari kuukautta on jo vietetty "vanhuuskaranteenissa". Parin tunnin kävelylenkit alle viiden hengen ryhmässä on olleet ne päivittäiset rutiinit 😎
Tänään Helatorstaina on kaunis aurinkoinen päivä 🌞

Perämeri pitää tiukasti jäistään kiinni.
Vähän on vasta rannassa sulaa. Muutama lumiläjä on vielä maastossakin, vaikka ollaan jo toukokuun loppupuolella. Mutta kyllä se kesä sieltä taas tulee, västäräkki jo pari viikkoa sitten keikutteli pyrstöään.
" Västäräkistä vähäsen ", niinhän sitä ennen sanottiin. Pääskyset vielä odotuttavat itseään, ainakin täällä  Länsi-Lapissa.

Siilikin oli jo heräillyt talviuniltaan. Lyllersi lenkkipolulla vastaan. Taisi olla tulossa isosiskoni takapihalta. Viime kesänä se ainakin oli suosittu siilien lounaspaikka.

 

Illanjatkoja  toivottaa Irina / Aila-Riitta

Vuosien jälkeen ....

Olen tosi, tosi iloinen, että sain puhallettua uutta henkeä tänne neulemaailmaani. Säästöliekillä tämä "blogirukka" on kituutellut jo 9 vuotta. Aloitin tämän keväällä 2009. Alusta asti en ollut tyytyväinen blogin ulkoasuun, joka mielestäni oli niin "pliisu"  😒 . Olisikohan siinä syy, että tämä on jäänyt vähän ( tai aika paljon ) "lapsipuolen asemaan". 
Nyt sain "värkättyä" tänne vähän väriä. Taustakuvana on keltainen lemmikkihuivi, muutama vuosi sitten valmistunut. Vuosia sitten "kehittelin" muutamia huivimalleja, joista kirjoittelin jopa ohjeet mallikuvioineen. Tupasvilla-huivin syntytarina löytyy Yksi kaikkien ja kaikki yhden langoissa-blogista ja ohje huiviin täältä. Voi, kun löytäisin vielä vanhoja kuvia tuosta(kin) tekeleestä. Vanha pöytäkone sanoi työsopimuksen irti, ja sen uumenissa on aika paljon kuvia. Olis kiva, jos ne sais sieltä ulos.
Huivi lähti jo aika pian valmistumisen jälkeen maailmalle. Jospa innostuisin vielä testaamaan tuota ohjetta ja saisin aikaiseksi uuden version. Jää taas nähtäväksi 😉.

Tämä Dropsin Butterfly Dream-huivin tein pari vuotta sitten. Aivan ihana malli.

Mukavaa alkukevään iltaa
toivottaa Irina / Aila-Riitta

Vielä täällä :)

Huh, huh!
Olipa työn takana saada herätettyä henkiin tämä vanha neuleblogi. Aiemminkin olen yrittänyt, mutta en ole onnistunut :( Vielä kun muistas, miten saada taas tämä toimimaan. No, ulkonäköäkin tarttis vähän uudistaa. Siis tämän Mumpsan neulemaailman, ite Mumpsaanhan ei tehoa enää mitkään uudistukset.
Jospa onnistuisin yhden kuvankin tänne saamaan. Oulun Kädentaitomessuilla näytti osastomme tällaiselta.


 Mukavaa alkavaa kesää :)

Kesän kuulumisia!

Miten äkkiä kesä pääsikin "vilahtamaan" ohi! Monia suunnitelmia ennätin tehdä kesän varalle,mutta taisivat siirtyä seuraavaan kesään. Jotain kuitenkin olen saanut neulottua. Muutamia sukkia (Fabeleita,tottakai),joista tuoreimmat tässä.


Syksy on luultavasti tulossa. Todisteena siitä tuo Interweave Knitsin uusin numero, Fall 2009.
Muutamia kivoja malleja ennätin sieltä "bongata"! Piukku tilasi tuon IK:n muutama kuukausi sitten. Luigille tulee Novita tilattuna. Minulle taas Moda ja Suuri Käsityölehti. Näitä lehtiä sitten kierrätetään torpasta toiseen.

Pienen kesälomareissun tein Etelä-Karjalaan. Tämän kauniin Neitoperhosen sain siellä kuvattua. Meillä täällä Perämeren rannalla ei tuollaista perhosta ole näkynyt. Ei ainakaan minun silmiini ole tullut.


Nämä suklaaperhoset Luigi oli taiteillut Myslin synttärikakkuun. Kauniita ovat nuokin ja kakku oli tosi maittava!

Kirsikoitakin pääsin maistamaan. Hilloakin tehtiin pieni satsi. Ja repussani yksi hillopurkki matkusti tänne minun aamuista kaurapuuroani makeuttamaan. VR:llä "körryyttelin" takaisin tänne kotimaisemiin.

Blogipohjaa olen yrittänyt vaihtaa,mutta taitaa olla minulle ylivoimainen tehtävä. Tai sitten täytyy opiskella vielä tosi paljon, että se onnistuis.

Sitä odotellessa hyvää viikonjatkoa toivottaa Irina.