Pähkinänakkeli

Harvinainen vieras ilmestyi pari päivää sitten isosiskoni pihalla olevalle lintujen ruokintapaikalle. Pähkinänakkeli tuli  meille tutuksi jo 50 vuotta sitten. Silloin se ilmestyi äitimme Ennan pirtin ikkunan alla olevalle lintulaudalle. Muistaakseni silloin sen näkeminen oli vieläkin harvinaisempaa. Niin outo kulkija tuo pähkinänakkeli silloin äidillemme oli, että hän kirjoitti linnusta runon Outo lintu. Tämän runon olen tallentanut Kirjamuuri-blogiini, muiden äidin runojen ja muistelujen joukkoon. 

Äitimme runon mukaan silloinen vieras oli melkoinen lintulaudan kunkku, joka valtasi ruokailupaikan röyhkeästi itselleen. Tänään pähkinänakkelia oli vastassa monta muuta nälkäistä suuta. Muutama närhi ja harakka olivat nyt "kunkkuja", joita talitintit ja hömötiaiset, tämän uuden tulokkaan kanssa saivat väistellä. Ja olihan siellä kuusien alla kytiksellä naapurin kissakin 😺, saalista vailla sekin taisi olla. 

 

Olipa mukava, kun tämä maapähkiöitä ja auringonkukan siemeniä hamstraava puukiipijä tuli muuttomatkallaan poikkeamaan sisareni pihalle. Toivottavasti seuraava vierailu tapahtuu vähän lyhyemmän ajan sisällä. Isosiskoani kehoitin kirjoittamaan oman runonsa tästä syksyisestä kulkijasta. 

 Hömötinttikin yrittää saada osansa talipallosta.  

 Syysterveisin Aila-Riitta 🍂

 

Liinu-mummu

 

 

Tänään 7. päivänä lokakuuta tulee kuluneeksi 140 vuotta äidinäitini Eveliinan syntymästä. Kuinka onnelliselta Liinu-mummuni tässä kuvassa näyttää. Kuinka pienistäkin asioista noina sodan jälkeisinä vuosina ihmiset tunsivat tyytyväisyyttä. Voin kuvitella, kuinka ylpeänä Liinu-mummu esittelee kasvattamaansa gloxiniaa. Tummanviolettien,  samettinpehmeiden kukkien runsautta on luultavasti ihailtu koko pihapiirissä. Kukkien värin voin vain kuvitella, koska väriähän näissä sen ajan kuvissa ei vielä ollut.

 

 

Muistoja minulla on hyvin vähän Liinu-mummustani, koska olin hänen kuollessaan vasta kuuden vuoden ikäinen. Mummu oli vuonna 1954 kuollessaan vasta 68 vuoden ikäinen.

Kastetodistuksen mukaan Evelina Elisabeth Rajanen syntyi 7. päivänä lokakuuta vuonna 1885. Syntymäpaikka oli Tamarac City, Houghton Michiganissa, Amerikassa, jonne hänen vanhempansa Matti Rajanen ja Maria Liisa os. Vallo olivat muuttaneet paremman elintason toivossa. Pian mummuni syntymän jälkeen tämä pieni perhe muutti takaisin Suomeen. Luultavasti odotukset valtameren takaisesta helpommasta elämästä olivat heille pettymys. Sen, mitä he silloin miettivät, on meille pelkkä arvailu.  

 

 

 

1880-luvulla tapahtuneelta Amerikan matkalta on säilynyt vain tämä kuva Simossa syntyneistä isoisovanhemmistamme Matti ja Maria Liisa Rajasesta. 

Sukuhistoria on kummasti alkanut kiinnostaa minua näin vanhemmalla iällä. Missä ja millaista elämää nuo meidän sukumme aiemmat polvet ovat eläneet? Sen haluaisin saada kaivettua esiin tuolta historian kätköistä. 

 

 

Minulla ja sisarillani on myös muistona tuosta esivanhempiemme lyhyestä elämänvaiheesta, Hancockissa vuonna 1886 päivätty mummuni Eveliinan kastetodistus. Jo niin hauras, pitkälti toistasataa vuotta vanha paperi, jossa voi tuntea historian lehtien havinaa. Niin minä kuvittelen tuota katsoessani. 

 

 

 

Kaatuneitten muistopäivä 2024

 

 

Tänään vietämme kaatuneitten muistopäivää ja kiitollisina muistamme taas kaikkia heitä, jotka uhrasivat henkensä, jotta me saamme nyt elää vapaassa maassa 🇫🇮

Edesmennyt äitini menetti talvisodassa kaksi veljeään, enomme Leon ja Veikon. Äidille oli erittäin tärkeää, kaikkina elämänsä vuosina kunnioittaa sankarivainajina kaatuneiden veljiensä muistoa viemällä sinivalkoiset kukat heidän haudoilleen. Ja tämän perinteen vaaliminen on muodostunut tärkeäksi myös minulle ja sisarilleni. 

Tänäkin sunnuntaina nämä sinivalkoiset kukat muistuttavat meitä heidän uhrauksistaan ❤️

Näenkö mä unta

Enna n. 18 v.

Äitini Ennan syntymästä on tänään 9. päivänä helmikuuta kulunut 113 vuotta ja hänen kuolemastaan jo 28 vuotta. Kuinka onnekkaita me sisarukset voimme olla, kun meillä on muistoina äitimme muistelmat ja tarinat.

❤️ Sinä elät niin kauan kuin sinut muistetaan.

Äitini oli eläissään ahkera pöytälaatikko-runoilija/kirjoittaja.  Tässä yksi äitini runo, jonka hän kirjoitti 80 vuoden ikäisenä odotellessaan kevättä ja kesää, runsaslumisen talven jälkeen.

 

 

Äitini Enna kirjoitti tämän runon 23.huhtikuuta 1989.  

 

Näenkö mä unta, vaan olisko tuo lunta.

Kun viikon päästä on Vappu, lakaista täytyy rappu.

En näe unta, ulkona on paljon lunta.

On talvi ollut erilainen, leuto ja lauhanlainen.

Mutta lunta on tullut, on kolattu kuin hullut.

On tullu kasoja suuria, aivan kuin Kiinan muuria.

Nyt täytyy tämä lopettaa, alkaa Juhannusta odottaa.

Josko lumi ois silloin pois, ja kaunis ilma ois.

Oisko hiirenkorvat puissa, paljaissa nuissa.

 

 *****

 Olen tallentanut hänen runojaan ja muistelmiaan kirjablogiini

https://kirjamuuri.blogspot.com