Särkynyt sydän

 

Kuten aiemminkin, nuo minun huivi-tekeleeni jostain ihmeellisestä syystä saavat alkunsa jostain kukasta! Tässä särkynyt sydän tyttäreni pihalla viime kesänä!

Huom. Tuo viime kesä oli muistaakseni kolme vuotta sitten. Nyt vasta muistin tämän blogi-luonnoksen. No, kiva muistella itsekin näitä suunnitelmiani 🌸

Aina ei mene niin kuin "römsöösä"  

 

Tästä se ideointi silloin lähti. Jo heinäkuussa tuhertelin tuon huivin kaavioiden kanssa. Lanka oli silloin vielä hakusessa tähän ideointiin ja ruutupaperipino painui aina vain alemmaksi muiden ahaa-elämysten alle! Kunnes Kevätpäiväntasaus-yllätyshuivia neuloessani muistin tuon kesken jääneen ideoinnin.

Tällainen siitä sitten tuli! Särkynyt sydän!

 

 

Langan väri ei ole kyllä paras mahdollinen kuvaamaan tuota sydämen muotoisen kukan väriä. Kesällä neulomaani Alppiruusu-huivin langan sävyä  suunnittelin tähänkin huiviin. 

 

 

Tässä näkyy nuo huivin mallikerrat lähempää. Sydämen muotoa olen yrittänyt tuohon saada aikaiseksi. Kehittelyn varaa on kyllä vielä paljon ja uuden version ruutupiirrosta tuosta aiheesta on jo aloitettu!

 

 

Aika "reiättömiähän" nämä minun tekeleeni ovat, mutta jospa joskus vielä pääsen sinne saakka! "Tyvestä puuhun", eikö se niin ollut!

Lankana tässä on virolainen villalanka A-26, 8/2 ja pyöröpuikot 5,5mm. Lankaa meni 220g ja melko iso huivista tuli. 100cm x 220 cm.

Nyt on sitten vielä se aikaa vievin (mulla ainakin) homma edessä. Ohjekaavioiden laittaminen PDF:lle. Ja sehän on mulla vasta opetteluvaiheessa, mutta "yrittänyttä ei laiteta", vai miten se tämäkin sanonta oli. Vai olisko se, että "minkä vanhana oppii ...."

Saapa nähdä, montako vuotta ehtii kulua ohjekaavioiden tallennukseen 🌺

 

Taulakääpä

Koivunoksaan korkealle teki taulakääpä pesän 😊

Marjaretkellä törmäsin tällaiseen luonnon ihmeelliseen yhteiseloon. Kumpi oli ensin, oksa vai kääpä? 

Minun vähäisen "kääpätuntemukseni" mukaan tämä yksilö mahtaa olla taulakääpä 🤔

Ja sitten minä (totta kai) aloin syventämään tietojani käävän  elämästä.

Taulakääpä on lehtipuiden lahottajasieni, etenkin koivujen, josta tämäkin kuva on hyvä esimerkki. 

Ristikkoja ratkoneena tiesin kyllä, että taula liittyy sytytykseen ja taulakäävästähän saadaan sytykettä. Oppimani uuden tiedon mukaan, saamelaiset käyttivät muinoin taulakääpää taulaamishoitoihin, jossa käävän kytevää tuhkaa annettiin putoilla iholle, ja sillä oli parantava vaikutus.

Tiedon mukaan yli 5000 vuoden takaa on löytynyt taulakääpää. Alppien jäätiköltä löytyneeltä muumioituneelta Jäämies Ötziltä on löytynyt tulentekovarusteissaan  taulakääpää. Toisen teorian mukaan kääpää olisi ollut hänellä mukana lääkintäsienenä. Entisinä aikoina taulakäävän maltoa käytettiin verenvuodon tyrehdyttämiseen.

Luonnon parantava voima 🙂

Näitä C-vitamiinipitoisia vadelmia sain tältä luontoretkeltä kotiinviemiseksi. Meillä näitä kutsutaan vaaraimiksi.

 

Päivänjatkoja 

toivottaa Aila-Riitta

Maariankämmekän paluu

 

 Maariankämmekkä kuuluu orkidea-lajeihin, uhanalainen, määritelty silmälläpidettäväksi. Ja silmällä olen taatusti tätä yksilöä pitänyt. No, nimeä en vielä ole sille antanut 😉 Viime kesänä sen seuraksi ilmestyi kaveri, ja nyt huomasin, että kolmas pieni alku oli niiden vierellä.

Alkukesästä asti olen odottanut tämän yksilön paluuta. Suomessa laji on yleinen ja sanotaan, että Pohjois-Suomessa tavattavat yksilöt ovat pienempiä kuin Etelä-Suomessa. Tämä yksilö on kyllä toista mieltä ja niin olen minäkin.

 

Lenkkipolkuni varrella tai oikeammin kylätien pientareella tämä kaunotar on elellyt useamman vuoden. Ilmestyy kuin varkain tuohon sammaleisen kosteaan ojan pohjaan, mutta eipä tiedä, että seurannassa on 🙂

Orkidea-lajikkeeksi tämän maariankämmekän kyllä tunnistaa yksittäisistä kukista, ovat ne niin kauniita. 

Joka kerta noiden ohi astellessani, toivon että ne saisivat kukkia paikallaan tuossa sammalmättäällä, eikä kenenkään maljakossa.

 

 

Lämmintä kesäiltaa 

t. Aila-Riitta