Särkynyt sydän

 

Kuten aiemminkin, nuo minun huivi-tekeleeni jostain ihmeellisestä syystä saavat alkunsa jostain kukasta! Tässä särkynyt sydän tyttäreni pihalla viime kesänä!

Huom. Tuo viime kesä oli muistaakseni kolme vuotta sitten. Nyt vasta muistin tämän blogi-luonnoksen. No, kiva muistella itsekin näitä suunnitelmiani 🌸

Aina ei mene niin kuin "römsöösä"  

 

Tästä se ideointi silloin lähti. Jo heinäkuussa tuhertelin tuon huivin kaavioiden kanssa. Lanka oli silloin vielä hakusessa tähän ideointiin ja ruutupaperipino painui aina vain alemmaksi muiden ahaa-elämysten alle! Kunnes Kevätpäiväntasaus-yllätyshuivia neuloessani muistin tuon kesken jääneen ideoinnin.

Tällainen siitä sitten tuli! Särkynyt sydän!

 

 

Langan väri ei ole kyllä paras mahdollinen kuvaamaan tuota sydämen muotoisen kukan väriä. Kesällä neulomaani Alppiruusu-huivin langan sävyä  suunnittelin tähänkin huiviin. 

 

 

Tässä näkyy nuo huivin mallikerrat lähempää. Sydämen muotoa olen yrittänyt tuohon saada aikaiseksi. Kehittelyn varaa on kyllä vielä paljon ja uuden version ruutupiirrosta tuosta aiheesta on jo aloitettu!

 

 

Aika "reiättömiähän" nämä minun tekeleeni ovat, mutta jospa joskus vielä pääsen sinne saakka! "Tyvestä puuhun", eikö se niin ollut!

Lankana tässä on virolainen villalanka A-26, 8/2 ja pyöröpuikot 5,5mm. Lankaa meni 220g ja melko iso huivista tuli. 100cm x 220 cm.

Nyt on sitten vielä se aikaa vievin (mulla ainakin) homma edessä. Ohjekaavioiden laittaminen PDF:lle. Ja sehän on mulla vasta opetteluvaiheessa, mutta "yrittänyttä ei laiteta", vai miten se tämäkin sanonta oli. Vai olisko se, että "minkä vanhana oppii ...."

Saapa nähdä, montako vuotta ehtii kulua ohjekaavioiden tallennukseen 🌺

 

Liinu-mummu

 

 

Tänään 7. päivänä lokakuuta tulee kuluneeksi 140 vuotta äidinäitini Eveliinan syntymästä. Kuinka onnelliselta Liinu-mummuni tässä kuvassa näyttää. Kuinka pienistäkin asioista noina sodan jälkeisinä vuosina ihmiset tunsivat tyytyväisyyttä. Voin kuvitella, kuinka ylpeänä Liinu-mummu esittelee kasvattamaansa gloxiniaa. Tummanviolettien,  samettinpehmeiden kukkien runsautta on luultavasti ihailtu koko pihapiirissä. Kukkien värin voin vain kuvitella, koska väriähän näissä sen ajan kuvissa ei vielä ollut.

 

 

Muistoja minulla on hyvin vähän Liinu-mummustani, koska olin hänen kuollessaan vasta kuuden vuoden ikäinen. Mummu oli vuonna 1954 kuollessaan vasta 68 vuoden ikäinen.

Kastetodistuksen mukaan Evelina Elisabeth Rajanen syntyi 7. päivänä lokakuuta vuonna 1885. Syntymäpaikka oli Tamarac City, Houghton Michiganissa, Amerikassa, jonne hänen vanhempansa Matti Rajanen ja Maria Liisa os. Vallo olivat muuttaneet paremman elintason toivossa. Pian mummuni syntymän jälkeen tämä pieni perhe muutti takaisin Suomeen. Luultavasti odotukset valtameren takaisesta helpommasta elämästä olivat heille pettymys. Sen, mitä he silloin miettivät, on meille pelkkä arvailu.  

 

 

 

1880-luvulla tapahtuneelta Amerikan matkalta on säilynyt vain tämä kuva Simossa syntyneistä isoisovanhemmistamme Matti ja Maria Liisa Rajasesta. 

Sukuhistoria on kummasti alkanut kiinnostaa minua näin vanhemmalla iällä. Missä ja millaista elämää nuo meidän sukumme aiemmat polvet ovat eläneet? Sen haluaisin saada kaivettua esiin tuolta historian kätköistä. 

 

 

Minulla ja sisarillani on myös muistona tuosta esivanhempiemme lyhyestä elämänvaiheesta, Hancockissa vuonna 1886 päivätty mummuni Eveliinan kastetodistus. Jo niin hauras, pitkälti toistasataa vuotta vanha paperi, jossa voi tuntea historian lehtien havinaa. Niin minä kuvittelen tuota katsoessani. 

 

 

 

Kaatuneitten muistopäivä 2024

 

 

Tänään vietämme kaatuneitten muistopäivää ja kiitollisina muistamme taas kaikkia heitä, jotka uhrasivat henkensä, jotta me saamme nyt elää vapaassa maassa 🇫🇮

Edesmennyt äitini menetti talvisodassa kaksi veljeään, enomme Leon ja Veikon. Äidille oli erittäin tärkeää, kaikkina elämänsä vuosina kunnioittaa sankarivainajina kaatuneiden veljiensä muistoa viemällä sinivalkoiset kukat heidän haudoilleen. Ja tämän perinteen vaaliminen on muodostunut tärkeäksi myös minulle ja sisarilleni. 

Tänäkin sunnuntaina nämä sinivalkoiset kukat muistuttavat meitä heidän uhrauksistaan ❤️

Maariankämmekän paluu

 

 Maariankämmekkä kuuluu orkidea-lajeihin, uhanalainen, määritelty silmälläpidettäväksi. Ja silmällä olen taatusti tätä yksilöä pitänyt. No, nimeä en vielä ole sille antanut 😉 Viime kesänä sen seuraksi ilmestyi kaveri, ja nyt huomasin, että kolmas pieni alku oli niiden vierellä.

Alkukesästä asti olen odottanut tämän yksilön paluuta. Suomessa laji on yleinen ja sanotaan, että Pohjois-Suomessa tavattavat yksilöt ovat pienempiä kuin Etelä-Suomessa. Tämä yksilö on kyllä toista mieltä ja niin olen minäkin.

 

Lenkkipolkuni varrella tai oikeammin kylätien pientareella tämä kaunotar on elellyt useamman vuoden. Ilmestyy kuin varkain tuohon sammaleisen kosteaan ojan pohjaan, mutta eipä tiedä, että seurannassa on 🙂

Orkidea-lajikkeeksi tämän maariankämmekän kyllä tunnistaa yksittäisistä kukista, ovat ne niin kauniita. 

Joka kerta noiden ohi astellessani, toivon että ne saisivat kukkia paikallaan tuossa sammalmättäällä, eikä kenenkään maljakossa.

 

 

Lämmintä kesäiltaa 

t. Aila-Riitta

Juhannus

 

 

Huomenna on keskikesän juhla, juhannusaatto. Jussinpäivää juhlittiin jo tänään. Mitään helteistä juhannusta nuo ennustukset eivät luvanneet, ainakaan tänne Perämeren pohjukkaan.

No, se otetaan, mikä annetaan ja kuitenkin keskiyön aurinkoa odotellaan 🌞 Jospa se huomenna sitten näkyisi.

 

 

Muutama sytomyssykin on valmistunut. Sukkapuikkorintamalla ei ole tapahtunut mitään, syksymmällä taas villalangat pääsevät puikoille. 

Nyt kuvaan pääsee osa minun tämän kesän terassikukistani. Äitienpäiväksi saamani orvokki on innostunut puskemaan kukkia ihan purkin täydeltä. Harmi, ettei kuvaan saanut tallennettua noiden kukkien ihanan samettista pintaa.

Hyvää juhannusta

t. Aila-Riitta

 

Kesän kaunis luonto

 

 

Puna-ailakki, metsäkurjenpolvi ja kullero, nämä meidän luontokukat ovat nyt kauneimmillaan. Kaikki nuo, joita normaalisti kerätään juhannuskimppuihin, ainakin täällä Perämeren rannalla. 

Ja vielä tuomikin. Juhannuksen viettoon on vielä kaksi viikkoa aikaa. 

No, nautitaan nyt näiden kauniista värikkyydestä ja katsellaan, mitä muuta lämpimät kesäpäivät tuovat tullessaan.

Niin kuin tällaisen vastaantulijan. Aamupäivälenkillä ollessani hän tuli vastaan, räkätinpoikanen.

Aikamme katselimme toisiamme ja sitten hän kipitti metsään ja minä jatkoin hiekkatietä pitkin meren rantaan.

Aurinkoista päivänjatkoa

t. Aila-Riitta

Sytomyssyt ja orkideat

 

 

Muutaman sytomyssyn olen saanut taas neulottua, samalla helpolla mallilla. Ja lisää on tulossa. Puuvillalangoista nuo tikuttelin.

Ja oli ihan pakko laittaa kuvia noista minun orkideoistani. Täällä pysyvät mukavasti kuvat tallessa. Valkean orkidean sain viime kesänä ja nyt se innostui puskemaan toistakymmentä nuppua, ensimmäinen kukka aukesi eilen.

 

Lilan orkidean sain äitienpäivänä  🌸 Siinä on kolmessa varressa yhteensä parikymmentä kukkaa.

Viime talvena minulla oli enimmillään kolmetoista orkideaa, mutta jouduin hävittämään ne kaikki. Pääsi livahtamaan villakilpikirva-ötökkä minun "orkideatarhaani". Olis pitänyt jättää se kolmastoista orkidea ostamatta, kun kaupantekijäisinä sain tuon ötökän. Ja sehän levisi vauhdilla muihin orkideoihini, vaikka yritin kaikin mahdollisin myrkyin sitä ja sen kavereita tainnuttaa. Mutta olivat sitkaampia kuin minä, mulla "paloi päreet" ensin 😡

No, opinpahan ettei kannata ahnehtia liikaa, vähempikin riittää ja pienestäkin voi iloita 🙂

Mukavaa alkanutta viikkoa t. Aila-Riitta

 

Helatorstai

Lämmin helatorstai näyttää tänään tällaiselta. Lämpöasteita on +18 ja pilvetön taivas. Merikin on kohta vapautunut jäistä, vielä vähän saarien rannoilla näkyy jäätä ja kauempana avomerellä.

Muutama leskenlehtikin oli jo auennut. Meillehän tuo on vain rikkakasvi, mutta hyönteisille merkittävä ja elintärkeä ravintokasvi. Kevään ensimmäiset kukkivat kukat ovat useimmat keltaisia esim. leskenlehti, rentukka ja kevätesikko ja pajukin kukkii keltaisena. Syy keltaiseen väriin lienee siinä, että kimalaisten ym. hyönteisten on helpompi löytää nuo kukat kaiken sen lumen alta paljastuvan harmaanruskeuden seasta.

Ja sinivuokkojakin on taas ilmaantunut tuonne meidän lenkkipolun varrelle. Tämä herkänkaunis kasvi on yleistynyt täällä Etelä-Lapissa. Lapsuudessani en muista nähneeni sinivuokkoja täällä Perämeren rannalla. No siitä lapsuudesta on jo aika monta vuosikymmentä aikaa. 

Aurinkoista ja lämmintä helatorstaita  🌞

t. Aila-Riitta

 

Kevät tännekin!

Huh, huh, mikä pölymäärä tänne Mumpsan neulemaailmaan on kertynyt! Muutaman kerran olen marraskuun jälkeen käynyt tänne kurkkimassa. Nyt sitten on vissiin jo kevätsiivouksen aika! Ja narsissien aika. Onhan nyt pääsiäinen. Ja luminen sellainen. Ainakin täällä Perämeren rannalla.

Neuleitakin on jo tämän alkuvuoden puolella valmistunut muutamia. Nämä vauvan haalarit taisivat valmistua helmikuussa. Koko n.92cm ja lanka muistaakseni Woolia.

Ja "kakarakarkeloissa" tikutetut villasukat. Koko n. 38-39 ja Fabelia (mitäs muuta). Lisää näitä putkahtelee tasaisin väliajoin tuonne Yksi kaikkien ja kaikki yhden langoissa-blogiin.

Näitä lapaskynsikkäitä olen tikutellut jo viisi paria. Yhdet tulivat ilman tuota lapasosaa. Lankana näissä on ollut Seitsemän Veljestä-lanka. En kauheasti tykkää neuloa noin paksua lankaa. Ohuemmat langat on suosikkejani. No, ainakin noissa sormet tarkenee, ovat sen verran paksut.


Nyt on sitten taas puikoilla Fabelia ja vuorossa naisten kynsikkäät, ilman lapasosaa. Samaa sarjaa säärystimet ja lisäksi vielä panta.
Siis, siivoukset sikseen ja puikot heilumaan!

Mukavaa pääsiäispyhien jatkoa toivottelee Irina.

Kahvitauko, myös orkideoilla!

Meillä on täällä kahvikutsut, minulla ja kahdella orkideallani! Tämä jo kaksi vuotta täyttänyt (muistaakseni valkoiset kukat) yksilö sai annoksensa ensimmäisenä. Minähän sain Matleenalta oikein hyvät hoito-ohjeet näille kasvateilleni. Paljon kiitoksia sinulle. Toivottavasti saan nuo orkideani tajuamaan, että kukkia pitäis! Vastalahjaksi lupaan pitää niistä parempaa huolta, kuin tähän asti! Jos ei näitä kukkia täällä tämän jälkeen näy, niin "diiliä" ei saatu aikaan! Tämähän ei ole suostunut uudelleen kukkimaan, vihreitä juuria ja muutaman ilmajuuren on kyllä kasvattanut. Niin ja uusia lehtiä on kyllä muutamia tullut. Nyt ottaa tässä "kahvikylpyä". Vähän laihempaa "litkua" on kuin minun kahvini! Seuraavana annoksensa sai puolivuotias orkidea, täällä vielä kukkia täynnä. Yhden ainokaisen lehdenalun on pukannut. Tuossa on neljä kukkavanaa, joista vain yksi on kokonaan kuivunut. En ole uskaltanut vielä leikata tuota kuivunutta osaa pois. Kaupungissa käydessäni huomasin onnekseni, että Stricktrendsin talvinumero oli ilmestynyt . Taas sisällä mukavia malleja. Muutenkin tykkään tuon lehden ulkoasusta. Koskahan ennätän/saan aikaiseksi neuloa jonkun noista malleista! No, voinhan ainakin ihailla noita kuvia! Nuo puikoilla olevat siniset sukat meinaan saada vielä valmiiksi sukkasatoon. Kuten huomaatte oma kahvini on vähän vahvempaa, kuin noiden kukkien kahvi. Nyt vain "metsästämään" Lana Grossan Cento-lankaa! Mukavaa päivän jatkoa ja rauhallista Pyhäinpäivää toivottelee Irina.

Pientä kesäsaalista ja kesäsaalistajia!

Tännekin täytyi tulla kertomaan näistä kesätouhuista. Olenkohan unohtanut kokonaan tämän bloggerin kanssa "pelailun". Alku ainakin tuntuu olevan tosi takkuista noiden kuvien kanssa. Suostuvatko minun valitsemiin paikkoihin vai pitävätkö "päänsä" ja menevät minne haluavat!
Mustikkamansikkasukat! Kesän ensimmäiset mustikat. Ja mansikat, jotka kävin poimimassa tuolta meidän talovanhuksen pieneltä mansikkamaalta. Kiitos vain edelliselle omistajalle. Hyvin on mansikan taimensa kasvattanut. Kymmenkunta satoisaa mansikantainta siellä on ja pari litraa olen jo sieltä poiminut. "Räkätit" meinasivat tulla osingoille, mutta minä vein voiton! Hakekoot marjansa muualta,minä pidän nuo!

Pikkusukat on neulottu ONlinen Supersocke-langasta. Eka kertaa kokeilin tuota sukkalankaa. Vahvempaa, kuin Fabel. Puikot mulla oli 3mm. Tykkään tuon langan värisävyistä.

Tässä ilta-auringossa otettua kuvaa isommista 38-kokoisista sukista. Nopeasti valmistuivat ja mukava sukkalanka tikutella! Terveisiä vain Pieneen Lankapuotiin, tätä kokeillaan lisääkin. Myös Luigi tykästyi tuon langan väreihin.


Ai niin, tuossa langassa on Aloe Veraa ja Jojobaöljyä mukana. Paljon nopeammin nuo valmistuivat,kuin Austermannin Stepistä neulomani sukat. Sehän onkin aika ohut lanka.


Tämän kuvan nappasin uimarannasta. Liekö joku "putki". Enpä tiennyt kuvaa ottaessani, että tuon kukassa olevan ampiaisen kanssa meille tulee vielä "yhteentörmäys". Tai ei tuon, vaan sen lajitoverin. Minä en kyllä ollut mielestäni mitenkään halukas siihen törmäykseen, mutta yksi pir....... vain hyökkäsi kohti ja sai tuikattua piikkinsä minun "leukahelttaan"! Osasipa käydä kipeää! Siihen jäi Luigin terassikahvittelut. Onneksi ennätin yhden kupposen siemaista, toinen menikin lattialaudoille siinä "hötäkässä"! Seuraavana olikin sitten matka häiritsemään Vienon hillakakun tekoa! "Ensiaputalosta" löytyi kyypakkaus ja pienen vastustelun jälkeen nielaisin pillerit. Pahoja olivat, kiitos kuitenkin Vienolle! Ja sitten olinkin valvonnan (Piukku ja Luigi) alaisena koko loppuillan! Hyvä kun päästivät yöksi kotiin!!!

Myöhäisiltaa toivottelee Irina!
Ja varokaa ampiaisia! Ne pirulaiset pistää!

Juhannus!

Minun juhannukseni alkaa tästä! Silitän äitini tekemän liinan keittiön pöydälle. Liinaa käsittelen hyvin varovasti. Kuten kuvastakin näkyy, se on jo melko kulunut. Liinalla on ikää jo ainakin 50 vuotta. Äitini on aikoinaan kirjonut sen vanhaan lakanakankaaseen. Kaksi kangaspalaa on jopa käsin neulottu yhteen. On taidettu siihen aikaan (sodan jälkeen) lakanatkin käyttää loppuun melko tarkkaan. Ja niistä lakanan paremmista palasista on äitini saanut tämän liinan tehtyä!
Liinan päälle kerään maljakkoon kimpun luonnonkukkia.
Jo aiemmin päivällä vein haudalle juhannuskukat. Sekin kuuluu juhannukseeni.

Oikein mukavaa juhannuksen aikaa kaikille toivottaa Irina!

Kesäsukat ja luonnonkukat

Tämä sunnuntaipäivä on nimetty Luonnonkukkien päiväksi! Mikä onkaan sopivampi päivä, kuin tänään oleva Kielon-päivä. Kielohan on Suomen kansalliskukka.
Valitettavasti meidän kielot vasta aloittelevat kukintaansa. Muutama oli kukka oli vasta auennut.

Myöskään luonnonkukat eivät ole vielä näin laajalti kukassa. Kuvan olen ottanut viime kesänä. Aivan ihania kukkaniittyjä oli tien molemmin puolin. Eivät taida ennättää niityt noin komean keltaisiksi vielä Juhannukseen mennessä


Kesäsukkia on valmistunut muutamia pareja. Nämä pääsivät kuvaan!
Muutamat sukat huivien kanssa pääsivät eilen tutustumaan Meritoriin! Suurin osa palasi kyllä iltapäivällä kiltisti kotiin! Ja huiveista yksikään ei halunnut lähteä maailmalle! Enpä tiedä olisinko hennonnut niistä luopuakaan!

Mukavaa illanjatkoa toivottaa Irina.