Lintulaudan kevättä

 

 

Harvinainen vieras oli löytänyt tänään tiensä tyttäreni perheen lintulaudalle. 

Töyhtötiainenhan se toden totta on. Aiemmin minä en ole tätä pientä töyhtöpäätä täällä Merilapissa tavannutkaan. Tai siis enhän minä tätäkään yksilöä ole livenä nähnyt. Kuvan ja videon linnusta nähtyäni uskoin todeksi, että siinähän oli yksi harvoista eurooppalaisista varpuslinnuista, jolla on töyhtö.  

Itsetehtyjä kookosrasvapalloja ja siemeniä tälle vieraalle on tuolla linturuokalassa tarjolla. Nähtäväksi jää, eksyykö tämä tintti minun lintulaudan kävijöiden, pikkuvarpusten ja tali- ja sinitiaisten joukkoon. Pieni kuusitiainenkin on minun ilokseni käynyt ruokailemassa koko sydäntalven.  

 

Helmikuun alussa samalle ruokailupaikalle eksyi varpuspöllö, jolle ei kelvannut talipallot. Liharuokaa se oli vailla, kun oli napannut linnun suuhunsa. Pikkuvarpunen taisi jäädä saaliiksi.  Toivottavasti tämä pöllö pysyy nyt poissa tuolta lintulaudalta. 

Pähkinänakkeli

Harvinainen vieras ilmestyi pari päivää sitten isosiskoni pihalla olevalle lintujen ruokintapaikalle. Pähkinänakkeli tuli  meille tutuksi jo 50 vuotta sitten. Silloin se ilmestyi äitimme Ennan pirtin ikkunan alla olevalle lintulaudalle. Muistaakseni silloin sen näkeminen oli vieläkin harvinaisempaa. Niin outo kulkija tuo pähkinänakkeli silloin äidillemme oli, että hän kirjoitti linnusta runon Outo lintu. Tämän runon olen tallentanut Kirjamuuri-blogiini, muiden äidin runojen ja muistelujen joukkoon. 

Äitimme runon mukaan silloinen vieras oli melkoinen lintulaudan kunkku, joka valtasi ruokailupaikan röyhkeästi itselleen. Tänään pähkinänakkelia oli vastassa monta muuta nälkäistä suuta. Muutama närhi ja harakka olivat nyt "kunkkuja", joita talitintit ja hömötiaiset, tämän uuden tulokkaan kanssa saivat väistellä. Ja olihan siellä kuusien alla kytiksellä naapurin kissakin 😺, saalista vailla sekin taisi olla. 

 

Olipa mukava, kun tämä maapähkiöitä ja auringonkukan siemeniä hamstraava puukiipijä tuli muuttomatkallaan poikkeamaan sisareni pihalle. Toivottavasti seuraava vierailu tapahtuu vähän lyhyemmän ajan sisällä. Isosiskoani kehoitin kirjoittamaan oman runonsa tästä syksyisestä kulkijasta. 

 Hömötinttikin yrittää saada osansa talipallosta.  

 Syysterveisin Aila-Riitta 🍂